Venäläinen kulttuuri

Pääartikkeli: Neuvostoliitto

Vuonna 1917 alkanut Neuvostohallinnon kausi vaikutti voimakkaasti maan kulttuuriin. Neuvostoliiton aikana venäläisessä taiteessa vaikutti erityisesti sosialistiseksi realismiksi kutsuttu suuntaus. Sosialistinen realismi oli ainoa hyväksytty taidesuuntaus vuodesta 1934 aina 1980-luvun lopulle, ja se vaikutti paitsi kuvataiteeseen, myös kirjallisuuteen, musiikkiin, elokuvaan, tanssiin, arkkitehtuuriin ja teatteriin. Taidetta sääntelevänä kulttuuripoliittisena järjestelmänä sosialistinen realismi loppui vasta Neuvostoliiton purkautuessa 1991.

Virallinen sensuuri lakkautettiin Neuvostoliitossa kolme vuotta ennen maan lakkauttamista, vuonna 1988, jolloin kirjastot siirtyivät uuteen aikaan. Se tarkoitti ovien avaamista osastoon, joka oli otsikoitu ”vain viralliseen käyttöön”.[1] Myös yksityiset taidemarkkinat alkoivat vaikuttaa 1980-luvulla. Uuden Venäjän taiteilijoiden ammattiliittojen valta heikkeni, ja taiteilijat menettivät niitä etuoikeuksia, joita heillä oli ollut kommunistien valvomassa taide-elämässä.

Neuvostoliiton romahdus ja talouden lama-ajat vaikeuttivat muun muassa maan kulttuuripalvelujen saatavuuteen. Siitä huolimatta kirjallisuus, teatteri ja musiikki ovat yhä Venäjällä suosittuja kulttuurimuotoja. Venäläiset klassisen musiikin teokset, kuten Tšaikovskin säveltämä baletti Joutsenlampi, ovat tunnettuja ja arvostettuja ympäri maailmaa, mutta sen sijaan venäläinen populaarimusiikki ei ole merkittävästi menestynyt maan rajojen ulkopuolella. Venäjän syrjäisemmillä alueilla kansanmusiikki on yhä voimissaan.

Pääartikkeli: Ikoni

Ikonimaalaus kulkeutui Venäjälle Bysantista, ja siitä kehittyi pian mosaiikki- ja freskotradition sivuhaara. Tavallisesti ikonit maalataan puulle temperaväreillä, ja ne voidaan koristella kultauksella. Nykyään ikoni voi olla myös painettu kuva. Ikoni ei ole perinteinen taide-esine, kuten esimerkiksi taulu, vaan ikonia käytetään uskonnon harjoittamiseen. Pappi siunaa kirkossa ikonin käyttöön. Ikoneita ei käytetä ainoastaan ortodoksikirkossa, jossa ikoneista koostuvaa alttariseinää kutsutaan ikonostaasiksi, vaan niitä sijoitetaan myös koteihin. Ikonia ei perinteisesti signeerata, vaan katsotaan, että ikoni on maalattu Jumalan kunniaksi ja hänen myötävaikutuksellaan maalarin käden kautta. Varsinkin keskiajalla ikonitaiteilijat olivat arvostettuja mestareita, ja joillekin venäläisille ikonitaiteilijoille, kuten Andrei Rubljoville kehittyi oma, huippuunsa hiottu ja tunnistettava maalaustyylinsä.

Pääartikkeli: Venäjän ja Neuvostoliiton avantgarde

Kazimir Malevitš, Musta neliö, 1913.

Venäläisellä avantgardella viitataan laajaan modernismin aaltoon joka kukoisti Venäjällä ja Neuvostoliitossa erityisesti vuosina 1890-1930, jolloin uusia ilmaisukeinoja etsittiin vimmaisesti lähes kaikilla taiteenaloilla. Vaikka jälkeenpäin on tapana puhua venäläisen avantgarden aikakaudesta, kyseessä oli useiden pienten ryhmien kokonaisuus. Venäläiseen avantgardeen kuuluvat muun muassa:

• abstrakti maalaustaide, jonka merkittävä kehittäjä Venäjällä oli Wassily Kandinsky
• konstruktivismi, esimerkiksi Vladimir Tatlin vaikutti myös arkkitehtuurissa ennen funktionalismia
• kubofuturismi - kubismin ja futurismin yhdistelmä. Tätä edusti esimerkiksi Vladimir Majakovski, joka oli kuvataiteilija, runoilija ja kirjailija.
• suprematismi, esimerkiksi Kazimir Malevitš

Avantgarden aika päättyi Venäjällä 1930-luvulle tultaessa valtion tukeman sosialistisen realismin myötä.

Pääartikkeli: Sosialistinen realismi

Eräs Venäjän vallankumouksen johtavia ideoita oli valjastaa taide palvelemaan proletariaatin diktatuuria. Tämä tuli esille erityisesti sosialistisessa realismissa, joka vuoden 1934 jälkeen oli ainoa valtion hyväksymä taidesuuntaus aina Neuvostoliiton hajoamiseen vuonna 1991 asti. Sosialistisen realismin metodin mukaan taiteen tehtävä on palvella vallankumousta ja sosialismin rakentamista olemalla kansantajuista ja puoluekantaista. Monesti tämä merkitsi työläisten kuvaamista esimerkillisinä sankareina. Sosialistisen realismin ajatuksena oli realistinen muoto ja sosialistinen sisältö. Sitä sovellettiin kaikkiin taiteisiin.

Sosialistisen realismin isänä mainitaan usein kirjailija Maksim Gorki, jonka romaania Äiti (1907, suom. 1944) pidetään sosialistisen realismin arkkityyppinä. Sosialistisen realismin merkittävimpiä edustajia kirjallisuudessa olivat Gorkin lisäksi Mihail Šolohov ja Aleksei Tolstoi.

Venäjällä on hyvin tärkeää että kun tullaan kylään, on annettava jotain lahjaksi. Lahjan antajan taloudellisella tilanteella ei ole merkitystä, koska on epäkohteliasta olla antamatta mitään lahjaa. Tärkeintä on lahjan antaminen. Venäläiset ovat hyvin vieraanvaraisia. Aina kun vieraita on tulossa kylään, heille on tarjottava ruokaa ja juomaa. On epäkohteliasta olla tarjoamatta vieraille mitään.

Venäläinen keittiö tunnetaan etenkin keitoista, kalaruoista ja suolaisista leivonnaisista. Sieniä ja kasviksia käytetään paljon. Liharuoista suosituimpia ovat paistit, mutta ortodoksisen kirkon paaston aikana punaista lihaa ei saa syödä. Tunnetuimpia venäläisiä ruokia ovat muun muassa kaalikeitto, borssikeitto, blinit ja stroganov.[2]

Naiset laittavat Venäjällä ruokaa ja tarjoilevat ne pöytään. Pöydässä kuuluu seurustella. Miesten tehtävä on tarjoilla juomaa laseihin, aina ensin naisille, sitten miehille ja viimeisenä itselleen. Tyhjät pullot ja tölkit on laitettava lattialle, koska Venäläisen uskomuksen mukaan pöydälle jätettynä ne aiheuttavat rahan menoa. Vodka kuuluu venäläiseen ruokapöytään. Yleensä vodkaa juodaan vieraiden seurassa. Aina ennen syömistä on nostettava malja ja kerrottava mille nostamme maljaa, vasta sen jälkeen voidaan juoda, laskea lasi pöydälle ja aloittaa syöminen. Aina kun juodaan vodkaa tai jotain muuta alkoholijuomaa, niin on nostettava malja jollekin.