Venäjän tiedeakatemia
Venäjän tiedeakatemia (ven. Росси́йская акаде́мия нау́к, РАН, Rossijskaja akademija nauk, RAN) on Venäjän ylin tieteen instituutio. Neuvostoliiton aikana sen nimi oli Neuvostoliiton tiedeakatemia ja aiemmin Pietarin tiedeakatemia tai Keisarillinen tiedeakatemia. Tiedeakatemian pääpaikka oli alkujaan Pietari, vuodesta 1934 lähtien Moskova.[1]
Akatemia koostuu henkilöjäsenistä (860 akateemikkoa, 1 113 kirjeenvaihtajajäsentä[2]) ja lukuisista eri tieteenalojen instituuteista (tutkimuslaitoksista).lähde?
Tiedeakatemian puheenjohtajaksi valittiin vuonna 2022 Gennady Krasnikov (ven. Геннадий Красников).[3]
Organisaatio
Venäjän tiedeakatemia on järjestäytynyt toisaalta 13 tieteenalakohtaiseen osastoon, toisaalta kolmeen maantieteelliseen haaraosastoon valtion itäosissa (pääosaston lisäksi) ja 15 alueelliseen tiedekeskukseen valtakunnan länsiosassa (vuonna 2020).lähde?
Haaraosastot
- Venäjän tiedeakatemian Siperian haaraosasto. Osasto perustettiin 1957 ja sen keskuspaikka on Novosibirskissä. Lisäksi sillä on tutkimuskeskukset Tomskissa, Krasnojarskissa, Irkutskissa, Jakutskissa, Ulan-Udessa, Kemerovossa, Tjumenissa ja Omskissa. Vuonna 2005 haaraosastossa oli yli 33 000 työntekijää, näistä 58 akatemian jäseniä.
- Venäjän tiedeakatemian Uralin haaraosasto, joka perustettiin silloiselle Uralin alueelle 1932 ja jonka keskuspaikka on Jekaterinburg. Sen muut tutkimuskeskukset sijaitsevat Permissä, Tšeljabinskissä, Iževskissä, Orenburgissa, Ufassa ja Syktyvkarissa. Vuonna 2007 haaraosastossa oli 3 600 tutkijaa, joista 89 akateemikkoja ja kirjeenvaihtajajäseniä.
- Venäjän tiedeakatemian Kaukoidän haaraosasto, jonka päämaja on Vladivostokissa. Vladivostokin Primorjen tutkimuskeskuksen lisäksi haaraosastoon kuuluvat Amurin tiedekeskus Blagoveštšenskissa, Habarovskin tiedekeskus, Sahalinin tiedekeskus Južno-Sahalinskissa, Kamtšatkan tiedekeskus Petropavlovsk-Kamtšatskissa sekä Koillinen tiedekeskus Magadanissa.
Alueelliset tiedekeskukset
Alueelliset tiedekeskukset ovat eri alojen tutkimuslaitosten alueellisia ja paikallisia yhteenliittymiä valtakunnan länsi- ja eteläosissa.lähde?
|
|
Historiaa
Pietari Suuri perusti Tiedeakatemian senaatin päätöksellä 28. tammikuuta 1724 Pietariin.[1][4] Tiedeakatemian varhaisia jäseniä olivat muun muassa Leonhard Euler, Anders Lexell, Christian Goldbach, Nicholas II Bernoulli, Daniel Bernoulli, Caspar Friedrich Wolff, Joseph-Nicolas Delisle, Georg Wolfgang Kraft ja Gerhard Friedrich Müller.lähde?
1700-luvun lopussa tiedeakatemia kokosi johtaja Jekaterina Daškovan aloitteesta kuusiosaisen venäjänkielen sanakirjan Slovar Akademii Rossijskoi (ven. Словарь Академии Российской, 1789–1794).[5]
Tuohon aikaan venäläiset tutkimusmatkailijat luotasivat oman maansa etäisimmät kolkat tiedeakatemian tuella.
Vuonna 1925 Neuvostoliitto nimitti tiedeakatemian maan tieteen ylimmäksi instituutioksi. Eri neuvostotasavaltoihin perustettiin omat tiedeakatemiansa:lähde?
- Ukraina – Академія наук Української РСР; per. 1918
- Valko-Venäjä – Акадэмія Навукаў Беларускай ССР; per. 1929
- Uzbekistan – Ўзбекистон ССР Фанлар академияси; per. 1943
- Kazakstan – Қазақ ССР Ғылым Академиясы, per 1946
- Georgia – საქართველოს სსრ მეცნიერებათა აკადემია, per. 1941
- Azerbaidžan, per. 1935
- Liettua – Lietuvos TSR Mokslų akademija, per. 1941
- Moldova – Академия де Штиинце а РСС Молдовенешть. per. 1946
- Latvia – Latvijas PSR Zinātņu akadēmija, per. 1946
- Kirgisia, per. 1954
- Tadžikistan, per. 1953
- Armenia, per. 1943
- Turkmenistan, per. 1951
- Viro – Eesti NSV Teaduste Akadeemia, per. 1946.
Tiedeakatemia siirtyi Moskovaan vuonna 1934. Venäjä sääti lain tiedeakatemiastaan 2.12.1991.
Nobel-palkittuja Venäjän tiedeakatemian henkilöitä
|
|
Lähteet
- Academy of Sciences. Russian organization Encyclopaedia Britannica, britannica.com. Viitattu 21.11.2021. (englanniksi)
- Luettelot Venäjän tiedeakatemian akateemikoista ja kirjeenvaihtajajäseistä (venäjäksi)
- Gennady Krasnikov elected new President of the Russian Academy of Sciences 20.9.2022. Novye Izvestia. Viitattu 1.10.2022. (englanniksi)
- Istoritšekaja spravka ras.ru. Viitattu 21.11.2021. (venäjäksi)
- A Rakin, M Žerebcova: Review on: Komi jazyk. Entsiklopedija. Otvetstvennyj redaktor kandidat filologitšeskich nauk G. V. Fedjunjova, Moskva 1998; pp. 233–235. Linguistica Uralica, 2001, 37. vsk, nro 3, s. 233. doi:10.3176/lu.2001.3.10. ISSN 0868-4731. Artikkelin verkkoversio.
