Velkavankeus

Velkavankeus on maksuvelvollisuuden laiminlyöneelle henkilölle tuomioistuimen tai täytäntöönpanoviranomaisen päätöksen nojalla määrätty vankeus, jonka tarkoituksena on pakottaa vanki nopeammin täyttämään maksusitoumuksensa tai tehdä tyhjäksi hänen pakenemisensa.[1][2][3] Suomessa velkavankeus oli mahdollinen ulosmittauksen pakkokeinona vuosina 1734–1897[4][5] voimassa olleen lain mukaan.[1][3][6] Velkavankeuden kumoava laki oli valmis 1895, mutta se tuli voimaan 1897.[4][5]

Valokuva Maltan pääkaupungissa Valletassa olevasta entisestä 1700-luvun velkavankilasta, joka on toimistotiloina käytössä.

Lähteet
  1. Toimitus: Honkala, Juha & Halinen, Ari: ”velkavankeus”, CD-Facta 2005: suomenkielinen tietosanakirja. Sitaatti: ”velkavankeus, henkilön pitäminen vangittuna, jotta hänet pakotettaisiin maksamaan velkansa tai estettäisiin pakenemasta. Suomessa velkavankeus oli vuoden 1734 lain mukaan mahdollinen ulosmittaukseen liittyvänä pakkokeinona vuoteen 1895.”. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29149-8.
  2. Päätoimittaja: Haarala, Risto et al.: ”velkavankeus”, CD-perussanakirja. Sitaatti: ”velkavankeus hist. maksuvelvollisuutensa laiminlyöneelle velalliselle määrätty vankeus. Kuv. Olla velkavankeudessa velkojen sitomana.”. Helsinki: Edita, 1997. ISBN 951-37-2076-4. Teoksen verkkoversio.
  3. Toimituskunta: Forsman, Jaakko; Wecksell, J. A. et al.: ”Welfit — Wells”, Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti, s. 1181. Sitaatti: ”Velkavankeus, pakkotoimenpide, jolla sitoumuksensa täyttämättä jättäneeltä tuomioistuimen tai täytäntöönpanoviranomaisen päätöksen nojalla riistettiin vapaus, jotta hänet saataisiin pikemmin täyttämään sitoumuksensa. Suomessa v. poistettiin lopullisesti 1895.”. Helsinki: Otava, 1928. Project Runeberg.
  4. ”1 §”, Asetus uuden ulosottolain voimaanpanemisesta ja siitä mitä sen johdosta on vaarin otettava 3.12.1895/37A (kumottu). Sitaatti: ”Se ulosottolaki, joka nyt on hyväksytty ja noudatettavaksi otettu, niin myöskin tämän asetuksen säännökset käyvät voimaan 1 p:nä tammikuuta 1897; kuitenkin ovat ne asiat, jotka mainittuna aikana jo ovat vireillä, käsiteltävät vanhemman lain mukaan, ellei tässä jäljempänä toisin määrätä.”. Oikeusministeriö & Edita Publishing Oy, 1895. Finlex (viitattu 16.1.2018).
  5. Yli-Hyövälti, Milla: Vapausrangaistusten historia suomessa. (Luku: 4. Vapausrangaistuksia koskevat muutokset vuoden 1889 rikoslakiin ja täytäntöönpanoasetukseen, 4.1 Ennen itsenäistymistä tehdyt muutokset, sitaatti: ”Velkavankeus poistettiin rangaistusjärjestelmästä vuonna 1897, jolloin astui voimaan ulosottolaki. Ennen ulosottolain voimaantuloa henkilö, jolta ulosmittauksen yhteydessä puuttui varoja hänelle määrätyn maksuvelvollisuuden suorittamiseen, määrättiin velkavankeuteen.”) Pro gradu- tutkielma, 2011, s. 42. Lapin yliopisto, Oikeustieteiden tiedekunta: Rikosoikeus. Tutkielma verkossa (PDF). Viitattu 4.12.2018.
  6. Arvela, A. P.: ”Velka — Vellamo”, Tietosanakirja, 10. / Työehtosopimus-Öölanti, s. 821–822. Sitaatti: ”Velkavankeus, pakkotoimenpide, jolla sitoumuksensa täyttämättä jättäneeltä velalliselta tuomioistuimen tai täytäntöönpanoviranomaisen päätöksen nojalla riistetään vapaus, jotta hänet saataisiin pikemmin täyttämään sitoumuksensa. […] Nykyisen oikeuskäsityksen päästyä vallalle v. on kuitenkin saanut hävitä. […] Heinäk. 23 p. 1868 annettu asetus järjesteli v:n käyttöä sekä sääsi sitäpaitsi erään toisen pakkokeinon, jota ei liene käytännössä missään muualla, sen nimittäin, että velallinen oli velvollinen velkojan vaatiessa tämän määräämässä paikassa tekemään työtä velkansa suoritukseksi. Velkojan vallassa oli, kumpaa keinoa hän halusi käyttää. Uuden ulosottolain voimaanpanemisesta annettu asetus 3 p. jouluk. 1895 (8 §) poisti v:n.”. Helsinki: Otavan kirjapaino, 1919. Project Runeberg.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.