Varšavjanka

Varšavjanka (myös Warshavjanka, Warchavjanka; ven. Варшавянка, Varšavjanka, ransk. La Varsovienne, puol. Warszawianka = ”Varsovatar”; , esp. A las Barricadas), myös Varsovattaren jäähyväiset tai Varsovan laulu on tunnettu alkujaan puolalainen vallankumouslaulu. Kappaleen sanoitti Wacław Święcicki vuonna 1883 ollessaan karkotettuna. Säveltäjää ei tiedetä. Sävelmän on sanottu myös olleen vanha ranskalainen sotilasmarssi[1]. Laulusta tuli Varsovan vappumielenosoituksen 1905 vertauskuva.

Laulu tuli Venäjällä tunnetuksi puolalaisten karkotusvankien tuomana.[1] Gleb Kržižanovski kirjoitti kappaleeseen vuonna 1897 venäjänkieliset sanat, jotka poikkeavat täysin alkuperäisistä.[2]

Espanjalainen tasavaltalainen Valeriano Orobуn Fernandez sanoitti laulun 1936 espanjaksi Espanjan sisällissotaan nimellä ”A las barricadas” ( = ”Barrikaadeille!” ). Laulusta tuli anarkosyndikalistien marssi.

Suomessa

Kappaleen suomensi venäjänkielisen version pohjalta ensi kerran pietarinsuomalainen räätäli Santtu Piri jo 1908 nimellä ”Ankarat viimat”[1] ja se käännettiin uudelleen 1918[2]. Nykyisin käytössä oleva suomennos julkaistiin Työväen laulukirjassa ensimmäisen kerran 1923. Sen tekijää ei tunneta.[1]

Suomessa laulu ei ollut pitkään yleisesti tunnettu, sillä työväenliikkeen lauluperinnettä koonnut Pekka Gronow ei 1968 tuntenut laulua.lähde? KOM-teatteri levytti kappaleen suomeksi 1970-luvulla.

Sanat

Santtu Pirin vuoden 1908 suomennos:

Ankarat viimat ne yllämme soivat, hirmua, kauhua haastavat ne, –
sortoa syöksevät synkeät voimat, taistohon meitäkin vaativat he.
Aatteemme kallis on puhdas ja pyhä; eespäin sen puolesta riennämme yhä
kaikkien kansojen taistohon suureen! Lippumme korkeelle nyt liehumaan!
Aatteemme kallis on puhdas ja pyhä; eespäin sen puolesta riennämme yhä
taistohon! taistohon lippumme juureen! Mars, eespäin mars! nyt kiiruhtakaa!
Nääntyvät nälkähän raataja-orjat. Tuotako, veikkoset, sallisimme!
Joukkoomme liittyvät nuoretkin, norjat, pyöveli-kurjaako pelkäisimme!
,: Kaatuu ken puolesta aattehen suuren, sankarimaine sen säilyvi ain'.
Voittojen hymniä laulettaessa kaikuvi huulilta miljoonain.:,:
Julmurijoukot ne vainoovat meitä, kahleita kansan kun katkomme me,
hyökkäämme taistohon vastahan heitä, voitamme, suistamme sortajamme.
,: Orjanko onnehen tyydymme halpaanl Ei, vaan me tartumme taistelunkalpaan.
,:Kansoille saakoon jo onnensa hetki,päättyköön sorrannan synkeä yö.:,:


Vuoden 1923 Työväen laulukirjassa julkaistu suomennos:

Riistäjät ruoskaa nyt selkäämme soittaa, vastassa valkoinen armeija on.
Pakko on taistella, kuolla tai voittaa, ratkaisu eessä on tuntematon.
Mutta me nostamme purppuravaatteen, taistoon mi työläiset kutsua voi.
Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme ja kaikille laulumme soi.
Aatteemme ainoan, kalliin ja oikean, puolesta raatajat eespäin mars,
Aatteemme ainoan, kalliin ja oikean, puolesta raatajat eespäin mars.
Veljemme vankilat tyrmiinsä sulkee, kostaja kultakin kalleimman vei
Ilkkuen roistot ja ryövärit kulkee, sellaista kauemmin sallita ei!
Vääryyttä vastaan me taistelun teillä kuljemme: kostoa kalpamme soi.
Vaikkakin yksilöt sortuisi siellä, muistonsa konsana kuolla ei voi!
 :,:Aatteemme ainoan...:,:
Valtikat, kruunut me pirstoiksi lyömme, orjuuden kahleet katkomme me;
kauhea joskin on puhdistustyömme, ihmisen onnen on ehtona se.
Siksipä säälittä taistelun tielle, voitto on työväen, tiedämme sen
Porvarit, keisarit, helvetti heille olkoon nyt töistänsä armollinen!
 :,:Aatteemme ainoan...:,:

Lähteet
  1. Kari, Virpi (toim.): Työväen laulukirja, s. 9. Helsinki: F-kustannus, 2007.
  2. Gronow, Pekka: Laulukirja. Työväenlauluja kahdeksalta vuosikymmeneltä, s. 40. Helsinki: Tammi, 1973.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.