Elea

Elea perustettiin joonialaisten fokaialaisten siirtokuntana arkaaisen kauden loppupuolella noin 540–535 eaa.[3] Näin se oli Suur-Kreikan siirtokuntien joukossa suhteellisen myöhäinen. Fokaialaiset asuttajat pakenivat Jooniasta vuonna 544 eaa. välttyäkseen Persian vallan alla elämiseltä Persian vallattua alueen Harpagoksen johdolla. Fokaialaiset hakeutuivat ensin siirtokuntaansa Alalieen, jonka olivat perustaneet Korsikalle 20 vuotta aiemmin. Alaliessa käyty meritaistelu etruskeja ja karthagolaisia vastaan sai heidät kuitenkin hylkäämään kyseisen kaupungin ja siirtymään Suur-Kreikkaan. Fokaialaisten kerrotaan ensin pysähtyneen Rhegionissa ja siirtyneen sitten rannikkoa pohjoisemmaksi Elean paikalle. Osa fokaialaisista siirtyi puolestaan Massaliaan Gallian etelärannikolla, joka oli myös Fokaian siirtokunta.[2][3][8]

Elean (Hyelen) lyömä stateeri, n. 350–310 eaa. Kuvituksessa Athene ja leijona.

Elean paikalla ei ilmeisesti ollut varhaisempaa kaupunkia fokaialaisten saapuessa.[1] Toisten tietojen mukaan se olisi kuitenkin ollut alun perin alueen ei-kreikkalaisen heimon lukaanien kaupunki, jonka fokaialaiset olisivat vallanneet.[4] Sekä Strabonin että Diogenes Laertioksen mukaan kaupungin alkuperäinen nimi oli Hyelē, mutta myöhemmin se tunnettiin nimellä Elea.[9] Kaupungin lyömien rahojen perusteella nimi Hyele vaikuttaa kuitenkin säilyneen käytössä loppuun saakka. Myös nimi Elea oli hyvin varhainen, ja esiintyy attikalaisilla kirjailijoilla. Strabonin mukaan nimestä esiintyi myös muotoa Elē (Ἔλη). Näistä muodoista sekä latinankielisestä nimimuodosta Velia voidaan päätellä, että nimen alkuun kuului alun perin aiolialainen digamma, jonka mukainen ääntämys säilyi paikallisesti ja latinassa, mutta jäi pois Attikassa. Nimi saattoi olla peräisin läheisestä Elees-joesta, tai viitata sen suun soihin (elē).[3] Kaupungin kansalaisista käytettiin etnonyymejä Eleatēs (Ἐλεάτης) ja Hyelētēs (Ὑελήτης), myöhemmin latinaksi Veliensis.[3]

Elean väkiluku alussa on ollut arviolta noin 6 000 henkeä.[1] Kaupunki nousi nopeasti kukoistavaksi kaupan ansiosta, minkä todistavat muun muassa lukuisat kaupungin lyömät hopearahat, joita on löydetty eri puolilta eteläistä Italiaa. Kaupunki ei kuitenkaan koskaan noussut aivan samalle tasolle Suur-Kreikan kaikkein kukoistavimpien ja vauraimpien kaupunkien kanssa. Suurinta mainetta kaupungille toi siellä syntynyt esisokraattisen filosofian koulukunta, elealainen koulukunta, 500- ja 400-luvuilla eaa. Sen perustajana pidetään Kolofonista tullutta Ksenofanesta, ja sen tunnetuimmat edustajat olivat Eleasta kotoisin olleet Parmenides ja Zenon. Joskus myös Leukippos yhdistetään Eleaan.[3]

Elean teatteri.

Muutoin kaupungin varhaisesta historiasta tiedetään vain vähän. Kaupunki oli tunnettu hyvästä hallinnostaan, ja sen lakien sanottiin olleen Parmenideen kirjoittamat. Elealaiset noudattivat näitä lakeja uskollisesti pitkän aikaa. Toisaalta tyranni Nearkhoksen tai Diomedonin kerrotaan surmauttaneen Zenonin, koska tämä oli suunnitellut tyrannin kukistamista, mikä antaa ymmärtää, että myös Eleassa valtaa pitivät jossakin vaiheessa tyrannit monien muiden Suur-Kreikan kaupunkien tavoin.[3][10]

Elean kerrotaan sotineen jossakin välissä menestyksellisesti sekä Poseidoniaa että lukaaneja vastaan. Mikäli tämä pitää paikkansa, Elea oli Neapoliin ja Taraksen (Tarentum) ohella harvoja kaupunkeja, jota lukaanit eivät vallanneet.[2][3][11] Vuonna 387 eaa. Elea oli mukana Suur-Kreikan kaupunkien liitossa tyranni Dionysioksen Syrakusaa vastaan.[2]

Elea liittyi suhteellisen varhain Rooman liittolaiseksi ja oli sen kanssa hyvissä väleissä. Roomalaiset tapasivat ottaa Cereen papit Eleasta ja Neapoliista, sillä tämän kultti oli kreikkalaista alkuperää ja liittyi Demeterin kulttiin. Toisessa puunilaissodassa 218–202 eaa. kaupunki antoi Rooman kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti laivoja Rooman käyttöön, ja toimi linnoituksena Hannibalin joukkoja vastaan.[2][3][12]

Vuoden 90 eaa. Lex Julian jälkeen, viimeistään 88 eaa., Eleasta tuli tavallinen roomalaiskaupunki. Toisen triumviraatin sodassa Caesarin murhaajia vastaan Elea toimi yhtenä Brutuksen tukikohdista, sillä tällä oli huvila kaupungissa.[2][3]

Velian keskiaikaisia linnoitteita ja torneja, joiden rakentamisessa on käytetty antiikin aikaisten rakennusten kiviä.

Elea eli Velia menestyi roomalaisella ajalla edelleen suhteellisen hyvin. Se säilytti pitkään kreikkalaisen identiteettinsä ja kreikan kielen. Kaupunki tunnettiin muun muassa Parmenideen oppilaiden perustamasta lääketieteen koulukunnasta. Velia tuli kuuluisaksi myös suotuisasta ja terveellisestä ilmastostaan, ja useat merkkihenkilöt tulivat sinne parantuakseen. Roomalainen ylimystö myös hankki huviloita seudulta. Rooman keisarikaudella kaupungin nimi mainitaan antiikin lähteissä kuitenkin vain harvoin.[2][3]

Myöhemmän antiikin aikana Velia taantui. Tähän vaikutti muun muassa se, että kaupungin satama liettyi umpeen ja se jäi muutoinkin kulkureittien ulkopuolelle. Varhaisella kristillisellä kaudella kaupungista tuli piispanistuin, ja sillä oli tämä asema vielä Gregorius Suuren aikaan 599 jaa. Velia hylättiin lopullisesti todennäköisesti 700- ja 800-luvuilla saraseenien hyökkäysten vuoksi, samalla tavalla kuin muun muassa Paestum. Tuolloin kaupungin piispanistuin yhdistettiin Capaccion piispanistuimeen, joka oli Paestumin seuraaja.[3]

Myöhemmin keskiajalla antiikin aikaisen kaupungin paikalle rakennettiin linnoitus, joka tunnettiin nimellä Castell‘ a Mare della Brucca.[3]