Veli Kujala

Kujala aloitti harmonikansoiton kahdeksanvuotiaana. Hän on opiskellut Alahärmän musiikkikoulussa Kalevi Hautamäen ja Matti Ekmanin johdolla, Lapuan musiikkiopistossa Pekka Kallion johdolla sekä Oulun konservatoriossa Timo Kinnusen johdolla. Vuonna 1996 Kujala aloitti opiskelun Sibelius-Akatemiassa Matti Rantasen ja Marjut Tynkkysen johdolla. Hän opiskeli myös sävellystä Harri Wessmanin ja Tapio Nevanlinnan johdolla. Kujala valmistui musiikin maisteriksi keväällä 2004[1] ja musiikin tohtoriksi 2010[2].

Kujala jatkoi opintojaan Sibelius-Akatemian DocMus-yksikössä tohtorintutkintoa varten uudesta suomalaisesta harmonikkamusiikista, ja teki taiteellisen tohtorinväitöksensä syksyllä 2010. Hän on myös toiminut Sibelius-Akatemiassa harmonikansoiton opettajana vuodesta 2005 lähtien.[3] Ensikonserttinsa solistina Kujala antoi huhtikuussa 2006 Sibelius-Akatemiassa.[4] Lokakuussa 2020 Veli Kujala valittiin Taideyliopiston Sibelius-Akatemian harmonikkamusiikin lehtoriksi ja vastuuopettajaksi. [5]

Konserttimuusikkona Kujala on toiminut useiden eri orkestereiden solistina. Hän on kantaesittänyt mm. Kalevi Ahon, Uljas Pulkkisin, Einojuhani Rautavaaran, Osmo Tapio Räihälän ja Olli Virtaperkon sävellyksiä. Säveltäjänä hän on työskennellyt yhteistyössä mm. Suomen Kansallisoopperan kanssa sekä säveltänyt tilausteoksia mm. Zagros Ensemblelle ja Taideyliopistolle, jonka avajaisissa kantaesitettiin hänen teoksensa Xtension.[3]

Vuonna 2008 Kujala kantaesitti Sampo Haapamäen säveltämän Velinikka-konserton harmonikalle yhdessä hollantilaisen Insomnio-nykymusiikkiyhtyeen kanssa Amsterdamin Gaudeamus-musiikkiviikolla. Konserttoa varten Kujala oli suunnitellut ja kehittänyt yhteistyössä Pigini-harmonikkatehtaan kanssa neljäsosasävelaskelille viritetyn harmonikan. Instrumentin kehitystyö tapahtui Jenny ja Antti Wihurin rahaston tuella.[6]

Veli Kujalan sävellysdebyyttilevy Hyperorganism ilmestyi kesällä 2016 Alba-levy-yhtiöltä. Se sisältää teokset CybOrgan uruille, eloelektroniikalle ja jousiorkesterille sekä teoksen Hyperchromatic Counterpoint mikroaskelharmonikalle. Levy oli ehdolla vuoden 2016 Klassisen musiikin Emma-palkinnon saajaksi[7] sekä Yleisradion vuoden levyksi[8]. Vuonna 2020 hän sai Suomen Musiikkikustantajat ry:n ”Vuoden taidemusiikin säveltäjä” -palkinnon.[9]

Veli on tehnyt yhteistyötä vaimonsa, urkuri-harmonikkataiteilija Susanne Kujalan kanssa.[10]

Kujala on osallistunut useisiin kansainvälisiin nykymusiikin esitys- ja sävellyskilpailuihin, joista saavutuksia ovat muun muassa:

• 4. sija Gaudeamus Interpreters Competition -nykymusiikkikilpailuissa (kaikille instrumenteille) 2001
• Lasse Pihlajamaa -kilpailun voitto 2001
• kansainvälisen urkusävellyskilpailun Catedral del Buen Pastor de Donostia-San Sebastian 2. palkinto sekä yleisöpalkinto 2007 teoksella Triptychos.
• Espoon pianoviikon sävellyskilpailun 1. palkinto vuonna 2007 teoksella Lefthandances vasemmalle kädelle.[3]

• Veli Kujala, Pipoka (2004, Rockadillo, ZENCD 2090).[1]
• Pipoka, Veto (2010, Rockadillo, ZENCD 2135)[11]
• Kalevi Aho, Chamber Works (2012, BIS, BIS-CD-1886)[12]
• Veli Kujala, Hyperorganism (2016, Alba Records, ABCD 393)[13]

• Veli Kujalan sivusto