Veli-Pekka Ketola

Veli-Pekka Ketola (s. 28. maaliskuuta 1948 Pori) on entinen jääkiekkoilija ja jääkiekkovalmentaja. Hän oli 1970-luvun kuuluisin suomalainen kiekkotähti, joka valittiin kahdesti maan parhaaksi jääkiekkoilijaksi. Hän myös johti suomalaispelaajien ensimmäistä aaltoa Pohjois-Amerikan ammattilaiskaukaloihin.[2]

Veli-Pekka Ketola
Henkilötiedot
Syntynyt28. maaliskuuta 1948
Pori
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Vellu, Iso Musta[1]
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 187 cm
Paino 108 kg
Pelinumero 13
Pelaajaura
Pääsarjaura 19641983
Seurat Karhut (SML)
Ässät (SML)
Jokerit (SML)
Winnipeg Jets (WHA)
Calgary Cowboys (WHA)
Colorado Rockies (NHL)
KalPa (1. divisioona)
Valmennusura
Vuodet 1993–1996 ja 1999
Seurat Ässät (SML)

Ketola pelasi vuonna 1968 alkaneella maajoukkueurallaan kuusissa maailmanmestaruuskisoissa, kaksissa olympialaisissa ja kaikkiaan 183 A-maaottelua vuosina 1968–1981, joissa teki 60 maalia ja antoi 45 maaliin johtanutta syöttöä. Hän voitti urallaan kolme Suomen mestaruutta, yhden Porin Karhuissa (vuonna 1965) ja kaksi Porin Ässissä (vuosina 1971 ja 1978).

Vuosittain SM-liigan pistepörssin voittajalle myönnettävä palkinto on nimetty Veli-Pekka Ketolan mukaan.[2]

Nuoruus

Veli-Pekka Ketola aloitti urheilemisen jo varhain. Omien sanojensa mukaan hän ei pelannut jääkiekkoa aamusta iltaan, vaan aamusta yöhön ja yöstä aamuun. Jääkiekon lisäksi hän harrasti jalkapalloa, koripalloa, painia ja punttien nostamista. Lopulta Ketola joutui valitsemaan jääkiekon ja jalkapallon väliltä. Hän valitsi jääkiekon, sillä jalkapalloleirien tiukka aikataulullinen kuri ei sopinut hänelle.[3]

Pelaajaura

Seuraura

Ketola pelasi vuosina 1964–1981 SM-sarjaa ja -liigaa Porin Karhuissa, Helsingin Jokereissa ja Porin Ässissä 401 ottelua, joissa hän teki 263 maalia ja antoi 271 maaliin johtanutta syöttöä. Pudotuspeleissä hän keräsi tehot 14+23=37 kaikkiaan 26 ottelussa.

Ensimmäisen pääsarjaottelunsa Ketola pelasi 15-vuotiaana Karhuissa Ilvestä vastaan vuonna 1964.[4] Seuraavana vuonna 1965 Ketola voitti samassa joukkueessa ensimmäisen Suomen mestaruutensa.[5] Kaudella 1965–1966 hän teki läpimurtonsa joukkueen ykköspelaajaksi.[2] Kaudella 1967–1968 hän pelasi ensimmäisen kautensa Ässissä, joka oli Karhujen ja RU-38:n yhdistymisen tuotos. Joukkue sijoittui sarjassa neljänneksi, kuten myös Ketola pistepörssissä.[4]

1960-luvun lopussa saksalaisagentti Mike Daski kysyi Ketolalta tämän kiinnostusta lähteä NHL:ään Detroit Red Wingsin joukkueeseen. Ketola suostui lähtemään harjoitusleirille, vaikka olikin juuri tehnyt sopimuksen Jokerien kanssa. Ketola kuitenkin huomasi pian, ettei hän yltäisi sen hetkisillä taidoillaan joukkueeseen. Lisäksi hän sai kokea tuolloin yleistä rasismia eurooppalaispelaajia kohtaan. Ketolalle tarjottiin kuitenkin sopimusta farmijoukkue Grand Rapids Griffinsiin, mutta alhaisen palkan vuoksi se ei Ketolaa juuri kiinnostanut. Hän päätti palata Suomeen ja Jokereihin, jonka kanssa hänellä edelleen oli sopimus.[6] Jokereissa Ketola teki seuran edelleen helmikuussa 2019 voimassa olleen yhden ottelun piste-ennätyksen: 4+4=8 Hilparaa vastaan tammikuussa 1970.[7]

Ketola siirtyi seuraavaksi kaudeksi 1971 takaisin Ässiin, joka voitti ensimmäisen kerran Mestaruussarjan, vaikka joukkue oli keväällä jo kymmenen pistettä HIFK:ta perässä. Ketola sai paljon peliaikaa ja kuului joukkueen kantaviin voimiin.[8] Hän myös voitti sarjan pistepörssin.[2]

Syksyllä 1974 Ketola teki yhdessä Heikki Riihirannan kanssa historiaa lähtemällä ensimmäisenä Suomessa kiekko-oppinsa saaneena pelaajana ammattilaiseksi Pohjois-Amerikkaan, WHA-liigan Winnipeg Jetsiin. Isokokoisena ja kovaa peliä kaihtamattomana hän pelasi yleisimmin joukkueen kakkossentterinä, mutta toisinaan myös ykkössentterinä laidoillaan Bobby Hull ja Ulf Nilsson. Hän käytti pelinumeron 13 sijaan numeroa 12, sillä ”epäonnen numerolla” ei saanut pelata. Vuonna 1976 Jets voitti liigan mestaruuden, Avco Trophyn. Kesken seuraavan kauden Ketola myytiin Calgary Cowboysiin.[2][9] Seura teki kuitenkin pian konkurssin, joten Ketola palasi Suomeen ja Porin Ässiin.[2]

Vuonna 1978 Ketola voitti kolmannen Suomen mestaruutensa, kun Ässät kaatoi loppuotteluissa Tapparan. Ketola teki ratkaisevassa loppuottelussa tehot 2+4, kun Ässät voitti 6–2.[8] Ketola oli myös joukkueen kapteeni.[10] Hänen kymmenessä pudotuspeliottelussa tekemänsä 20 pistettä olivat pitkään liigan ennätys.[2]

Vuonna 1980 Ässät hävisi loppuotteluissa HIFK:lle. Ratkaiseva peli päättyi HIFK:n 6–5-voittoon, vaikka Ässät oli noussut tasoihin 1–5-tappioasemasta. Ottelun jälkeen Ketola oli vihainen, sillä hänen maalinsa oli hylätty, minkä lisäksi hänet oli ajettu pelistä ulos. Ketola heitti hopeamitalinsa Helsingin jäähallin katsomoon.[10] Viimeiset SM-liigaottelunsa Ketola pelasi vuonna 1981.[2]

Ehdittyään jo lopettaa uransa Ketola pelasi vielä Pohjois-Amerikassa NHL:ssä Colorado Rockiesin joukkueessa 1981–1982. Peliaikaa hän sai siellä kuitenkin vähän. 44 ottelussa hän teki 9 maalia ja antoi 5 syöttöä.[11]

Peliuransa viimeiset kuusi ottelua Ketola pelasi Ykkösdivisioonan KalPassa kaudella 1982–1983. Joukkuetta valmensi hänen ystävänsä Matti Keinonen.[11]

Maajoukkueura

Veli-Pekka Ketola pelasi vuonna 1967 alkaneella maajoukkueurallaan kuusissa MM-kilpailuissa ja kaksissa Olympiakilpailuissa. A-maaotteluja kertyi 183, joissa hän teki tehopisteet 60+45=105. Suomen edustaminen päättyi käytännössä vuoden 1974 kotikisoihin, sillä Kanadassa pelatessaan kausi venyi usein yli MM-kisojen. Lisäksi silloin kun hänellä olisi ollut mahdollisuus osallistua, Ketola tunsi pitkän kauden jälkeen, ettei hänellä ollut maajoukkueelle annettavaa, vaan paikka oli parempi antaa niille, joilla oli halu päästä mukaan ja näyttämisen tahtoa.[11] Viimeiset maajoukkuepelinsä Ketola pelasi kuitenkin vasta vuoden 1981 Kanada-cupissa.[2]

Kotikisoissa 1974 Ketola oli Suomen joukkueen paras pistemies.[2]

Vuoden 2016 Nuorten MM-kotikisoissa Ketola oli mukana voittamassa kultamitaleita joukkueenjohtajan ominaisuudessa.[12]

Urheilijauran jälkeen

Pelaajauransa jälkeen Veli-Pekka Ketola työskenteli vähän aikaa toimitusjohtajana, mutta palasi myöhemmin jääkiekon pariin valmentajaksi: Ässien päävalmentaja hän oli vuosina 1993–1996[2] ja on valmentanut Italiassa ja Itävallassa asti. Lisäksi hän on toiminut maajoukkueen joukkueenjohtajana ja SM-liigan kurinpitopäällikkönä.

Vuosina 1994–2000 Ketola toimi Porin Ässien toimitusjohtajana. Pesti päättyi skandaalinomaisesti siihen, että hänet yhdessä muutaman muun Porin Ässien työntekijän kanssa pidätettiin epäiltynä mittavasta pääsylippujen ohimyynnistä. Syytteet kuitenkin raukesivat näytön puuttumiseen. Samana vuonna 2000 hän aloitti julkisuusboikotin ja päätti muuttua "yksityishenkilö Ketolaksi".

1990-luvulla myös Veli-Pekka Ketolan omat liiketoimet epäonnistuivat, ja hän joutui syytteeseen törkeästä velallisen petoksesta, josta Porin käräjäoikeus tuomitsi hänet vuonna 2003 ehdolliseen vankeuteen ja seuraavassa oikeusasteessa Turun hovioikeus totesi hänet vuonna 2005 syyttömäksi. Ulosottovelkaa Ketolalla oli vuoden 2006 lopussa 1,8 miljoonaa euroa.

Juhani Tammisen tammikuussa 2007 ilmestyneessä kirjassa Pelin jälkeen Ketola kertoo vaikeuksistaan sopeutua pelaajauran jälkeiseen normaalielämään sekä tuon ajan runsaasta alkoholinkäytöstä. Hän kertoo lopettaneensa alkoholin käytön uudestaan vuonna 1993.

Ässät on jäädyttänyt Ketolan pelinumeron 13. Ketolalla oli aikaisemmin välit poikki Ässien silloisen johdon kanssa, ja ennen kauden 2004–2005 alkua numero oli kadonnut Porin jäähallin katonrajasta. Vuoden 2007 marraskuussa hän uhkasi ”repiä paidan alas saman tien”.[13]

Tammikuussa 2014 Ketola nimettiin Ässien urheilutoiminnan mentoriksi.[14]

Tilastot

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1963–1964KarhutSM-sarja20000
1964–1965KarhutSM-sarja184156Kanada-malja
1965–1966KarhutSM-sarja19831112
1966–1967KarhutSM-sarja2015102530
1967–1968KarhutSM-sarja2012132516Ykköstähdistö OK833610
1968–1969ÄssätSM-sarja201592422MM80222
1969–1970JokeritSM-sarja2225123726Ykköstähdistö MM1043732
1970–1971ÄssätSM-sarja3125174231Kanada-maljaYkköstähdistö MM65164
1971–1972ÄssätSM-sarja3216143025OK61347
MM94374
1972–1973ÄssätSM-sarja3625164174MM1022412
1973–1974ÄssätSM-sarja3523214444Ykköstähdistö MM1073104
1974–1975Winnipeg JetsWHA7423285125
1975–1976Winnipeg JetsWHA8032366832137512Avco CupKC50002
1976–1977Winnipeg JetsWHA6425295459
Calgary CowboysWHA1746102
1977–1978ÄssätSML3627295659910102022Kanada-maljaYkköstähdistö
1978–1979ÄssätSML3623497266816730Ykköstähdistö
1979–1980ÄssätSML36223860617371040
1980–1981ÄssätSML362339626120002KC50002
1981–1982Colorado RockiesNHL4495144
1982–1983KalPaI-divisioona648126
15 kauttayhteensäSMS/SML4012632715345292614233794
3 kauttayhteensäWHA23584991831181375122
1 kausiyhteensäNHL4495144

Saavutuksia

  • Suomen mestaruus 1965, 1971 ja 1978
  • SM-sarjan paras maalintekijä 1971
  • pistepörssin voitto 1971 ja 1979
  • vuoden jääkiekkoilija 1974 ja 1978
  • WHA:n mestaruus 1976
  • Kanada-cupissa 1976 ja 1981
  • SM-hopeaa 1979 ja 1980
  • IS-tähtikisan voittaja 1981
  • Osuuspankin Avainurheilija 1981
  • Porin Ässät on jäädyttänyt Ketolan pelinumeron 13
  • Suomen Jääkiekkoleijona numero 72 vuodelta 1990
  • Jääkiekon SM-liigan runkosarjan paras pistemies saa Veli-Pekka Ketola -palkinnon
  • SM-liigan plus-miinus-ennätys 1978–1979 (+49)

Valmentajana

  • Porin Ässät 1993–1996 ja 1999

Joukkueenjohtajana

Lähteet

  • Laaksonen, Tero & Talonen, Turkka: Kaikkien aikojen Leijonajoukkue. EKJT, 2010. 978-952-6613-01-7.
  • Pekka Holopainen: Pelin jälkeen – aina lärvit!. Ilta-Sanomat Plussa, 2.12.2006, s. 18 ja 19[vanhentunut linkki].
  • Pekka Holopainen: Numero 13 uusiokäyttöön! (IS Veikkaaja, 19.12.2006, s. 12 ja 13)

Viitteet

  1. Laaksonen & Talonen, s. 263
  2. Suomen Jääkiekkomuseo: Jääkiekkoleijonat – Veli-Pekka Ketola Jääkiekkomuseo. Arkistoitu 5.3.2014. Viitattu 5.3.2014.
  3. Laaksonen & Talonen, s. 264
  4. Laaksonen & Talonen, s. 265
  5. Laaksonen & Talonen, s. 266
  6. Laaksonen & Talonen, s. 269–270
  7. Ennätysten ilta maanantaina – paikalla seuralegendoja Jokerit.com. 12.2.2019. Jokerit Hockey Club Oy. Viitattu 12.2.2.2019.
  8. Laaksonen & Talonen, s. 267
  9. Laaksonen & Talonen, s. 273–274
  10. Laaksonen & Talonen, s. 268
  11. Laaksonen & Talonen, s. 274
  12. Suomalainen kiekkolegenda sai vihdoin arvokisamitalin – ”Kyllä se meni ihan aamuun asti”
  13. Poru Ketolan jäädytetystä paidasta jatkuu Porissa HS.fi. Arkistoitu 26.6.2008. Viitattu 5.3.2014.
  14. Veli-Pekka Ketola palaa Ässien organisaatioon YLE.fi. Viitattu 5.3.2014.

    Kirjallisuutta

    • Jyrki Laelma: Vellu Ketola – Ässien ässä (Weilin + Göös, 1979) ISBN 951-35-2013-7 (sid.)

    Aiheesta muualla

    Edeltäjä:
    Lasse Oksanen
    Suomen kapteeni jääkiekon MM-kilpailuissa
    1973 ja 1974
    Seuraaja:
    Seppo Lindström
    Edeltäjä:
    Ei pelattu
    Suomen kapteeni Kanada-cupissa
    1976 ja 1981
    Seuraaja:
    Jari Kurri
    Edeltäjä:
    Henry Saleva
    SM-liigan pistepörssin voittaja
    1979
    Seuraaja:
    Matti Hagman
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.