Veli-Matti Savinainen

Savinainen aloitti jääkiekon 3-vuotiaana Espoon Kiekkoseurassa.[1] Hän siirtyi kaudeksi 2001–2002 Espoo Bluesin C-nuoriin. Savinaisen perheen muutettua Karkkilaan hän siirtyi kaudeksi 2003–2004 Forssan Palloseuraan. Kaudeksi 2005–2006 hänet nostettiin FPS:n Mestis-joukkueeseen,[5] jossa tulokaskausi toi 35 runkosarjaottelussa tehot 3+3=6. Savinainen kuului joukkueen positiivimpiin yllättäjiin ja paikkasi kauden aikana myös FPS:n ykkösketjun poissaoloja. Hänen kevätkautensa jäi kuitenkin rikkonaiseksi armeijan takia.[6] Toukokuussa 2006 Savinainen teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen joukkueen kanssa.[7]

Kaudella 2006–2007 Savinainen teki läpimurtonsa Mestiksessä; hän voitti FPS:n sisäisen piste -ja syöttöpörssin tehoilla 14+19=33.[8] Joukkue putosi kauden päätteeksi Suomi-sarjaan ja Savinainen oli jo lopettamassa uraansa, mutta FPS:n päävalmentajana toiminut Karri Kivi houkutteli hänet kuitenkin try-outille Porin Ässiin toukokuussa 2007.[1][9] Savinainen sai lokakuussa loppukauden 2007–2008 kattaneen sopimuksen joukkueeseen.[10] Hän teki liigadebyyttinsä Ässien kauden toisessa ottelussa 15. syyskuuta 2007 vieraissa Tampereen Ilvestä vastaan.[11] Savinaisen liigauran avausmaali syntyi 6. lokakuuta 2007 Kalevan Palloa vastaan, jolloin hän teki myös kaksi syöttöpistettä.[12] Savinainen palkittiin ottelun Ilta-Sanomien kolmen tähden tähtipelaajana.[13] Hän teki 14 ensimmäisessä liigaottelussa tehot 2+4=6, ja kuului syyskaudella Ässien positiivisimpiin yllättäjiin.[14] Kokonaisuutena Savinaisen tulokaskausi SM-liigassa jäi kuitenkin varsin epätasaiseksi.[15] Yhteensä hänen tulokaskautensa toi 48 runkosarjaottelussa tehot 4+7=11. Savinainen pelasi kauden aikana myös kaksi ottelua lainalla Mestis-joukkue KooKoossa lokakuussa 2007.[4][16]

Kaudella 2008–2009 Savinainen nousi Ässissä suurempaan rooliin ja teki 51 runkosarjaottelussa tehot 6+19=25. Hänen teholukemansa +10 oli joukkueen paras.[17] Runkosarjan lopulla, 21. helmikuuta 2009 HPK:n Janne Kolehmainen taklasi Savinaista avojäällä päähän. Hän sai tilanteessa aivoruhjeen ja lukuisia murtumia kasvoilla. Savinaisen kausi päättyi tähän,[18] eikä hän pelannut enää liigakarsinnoissa. Kolehmainen sai ottelussa 2+2+10-minuutin jäähyn huitomisesta, väkivaltaisuudesta sekä käytösrangaistuksen. Savinaisen loukkaantumisesta huolimatta hän sai vain yhden ottelun pelikiellon.[19] Ennen loukkaantumistaan Savinainen teki samassa kuussa kaksivuotisen jatkosopimuksen Ässien kanssa.[20]

Savinaisen tehot jäivät kaudella 2009–2010 taas hieman vähemmälle, kun 50 runkosarjaottelussa syntyi vain 13 tehopistettä. Häntä haittasi myös käsivamma syyskaudella 2009. Saman vuoden joulukuussa Savinainen jatkoi sopimustaan kahdella vuodella.[21] Hänen tehottomuutensa jatkui vielä alkukaudella 2010–2011, mutta kevätkaudella Savinainen nousi Ässien ykkösketjuun Matti Kuparisen ja Tommi Huhtalan vierelle.[22] 1. maaliskuuta 2011 hän onnistui tekemään kypärätempun vieraissa Turun Palloseuraa vastaan.[23] Savinainen palkittiin ottelun Ilta-Sanomien kolmen tähden tähtipelaajana.[24]

Kaudella 2011–2012 Savinainen vakiinnutti paikkansa Ässien kärkiketjuissa.[25] Hän oli 17 osumallaan joukkueen kolmanneksi paras maalintekijä.[26] Tehopisteitä Savinainen teki runkosarjassa kaikkiaan 31. Marraskuussa 2011 hän jatkoi sopimustaan kevääseen 2014.[27] Kaudella 2012–2013 Savinainen nousi SM-liigan eliittiin.[28] Hänen runkosarjansa jäi vain 46 ottelun mittaiseksi syyskaudella tulleen ylävartalovamman takia.[29] Savinainen oli kuitenkin tehoilla 20+16=36 Ässien paras maalintekijä ja jakoi Stephen Dixonin lähdettyä joukkueen sisäisen pistepörssin voiton Michael Ryanin kanssa.[30] Hän teki SM-liigahistoriaa 22. huhtikuuta 2013 viidennessä finaaliottelussa vieraissa Tapparaa vastaan ratkaistuaan kaikkien aikojen pisimmän finaaliottelun tehtyään Ässien 1–2-voittomaalin kolmannessa jatkoerässä ajassa 108.59.[31][32] Savinainen palkittiin ottelun Ilta-Sanomien kolmen tähden tähtipelaajana.[33] Hän voitti finaalisarjan päätteeksi Suomenmestaruuden.[4]

Savinainen ei jatkanut Ässissä enää viimeistä sopimuskauttaan tehtyään kaksivuotisen sopimuksen KHL-joukkue Jugra Hanty-Mansijskin kanssa kesällä 2013.[34] Hän sai mediahuomiota myös houkuteltuaan kaksi varastomiehinä työskentelevää kaveriaan; Jussin ja Juuson Savinaisen seuraksi Hanti-Mansijskiin. Hän lupasi maksaa heille kotitöistä kaksikon kuukausipalkkaa vastaavaa palkkaa.[35] Savinainen teki kaudella 2013–2014 49 runkosarjaottelussa tehot 13+6=19, jotka riittivät Jugran sisäisen maalipörssin voittoon ja sisäisen pistepörssin kolmanteen sijaan.[36] Heinäkuussa 2014 joukkue purki Savinaisen sopimuksen.[37] Elokuussa hän teki kauden 2014–2015 kattavan sopimuksen SHL-joukkue Leksands IF:n kanssa.[38][39] Savinainen ei kuitenkaan viihtynyt Leksandissa, jätti joukkueen marraskuussa 2014[40] ja siirtyi loppukauden kattaneella sopimuksella KHL-joukkue Torpedo Nižni Novgorodiin.[41]

Kaudeksi 2015–2016 Savinainen palasi Suomeen ja siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Tapparaan.[42] Joukkueessa pelasi hänelle Ässistä tuttu tutkapari Stephen Dixon. Kummankaan kausi ei edennyt heihin kohdituneiden odotusten mukaisesti, eivätkä he otaneet hyökkäävää roolia kärkiketjuista.[43] Savinaisen kauteen mahtui myös noin kuukauden mittainen poissaolo joulukuussa 2015 tulleen luistimen viiltovamman vuoksi.[44] Hän teki runkosarjassa lopulta 44 ottelussa 22 tehopistettä ja pudotuspeleissä 18 ottelussa neljä tehopistettä. Hän voitti kauden päätteeksi Suomenmestaruuden.[4]

Savinainen nimettiin kaudeksi 2016–2017 Tapparan varakapteeniksi.[45] Hän nosti tasoaan reilusti edellisestä kaudesta ja teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 30+26=56. Savinainen voitti koko SM-liigan maalipörssin ja sijoittui pistepörssissä toiseksi edellään vain joukkuetoveri Henrik Haapala.[46] Hänet palkittiin maalipörssivoitostaan kauden päätteeksi Aarne Honkavaara -palkinnolla. Savinainen jakoi pudotuspeleissä Tapparan sisäisen pistepörssin voiton Valtteri Kemiläisen kanssa tehoilla 5+6=11.[47] Hän voitti kauden päätteeksi Suomenmestaruuden. Savinainen valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen.[4]

Kaudeksi 2017–2018 Savinainen palasi vuoden mittaisella sopimuksella KHL-joukkue Jugra Hanty-Mansijskiin.[48] Hänen kautensa osoittautui pettymykseksi sekä henkilökohtaisella että joukkueen tasolla.[49] Savinaisen tehot 9+8=17 riittivät kuitenkin Jugran sisäisen pistepörssin kolmanteen sijaan.[50]

Savinainen siirtyi kaudeksi 2018–2019 vuoden mittaisella sopimuksella KHL:n kiinalaisjoukkue Kunlun Red Stariin. Joukkuetta valmensi hänelle Tapparasta tuttu Jussi Tapola.[51] Kaudeksi 2019–2020 Savinainen siirtyi jatkamaan KHL-uraansa kaksivuotisella sopimuksella Jokereihin.[52] Hän teki KHL:n yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 11+13=24. Puolivälierissä Savinainen oli kolmella osumallaan joukkueen paras maalintekijä Nicklas Jensenin ja Antti Pihlströmin kanssa.[53] Kaudella 2020–2021 hän oli 14 osumallaan Jokereiden kolmanneksi paras maalintekijä.[54] Elokuussa 2021 Savinainen teki seuran kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[55]

Helmikuussa 2022 Jokerit purki Savinaisen sopimuksen Jokereiden kauden päätyttyä ennenaikaisesti Venäjän ja Ukrainan sodan vuoksi. Hän palasi loppukauden kattavalla sopimuksella Tapparan SM-liigajoukkueeseen. Savinainen liittyi joukkueeseen Mestarien liigan finaaliotteluun Rögle BK:ta vastaan,[56] joka päättyi kuitenkin Tapparan 2–1-tappioon ja hopeaan. SM-liigan pudotuspeleissä hän jakoi kahdeksalla osumallaan koko maalipörssin voiton joukkuetoverinsa Joona Luodon ja TPS:n Mikael Pyyhtiän kanssa.[57] Savinaisen maaleista peräti kolme olivat voittomaaleja, joita hän teki eniten koko liigassa.[58] Viidennessä välieräottelussa 14. huhtikuuta 2022 KooKoota vastaan Savinaisen alivoimalla syntynyt osuma jäi Tapparan 4–1-voittoon päättyneen ottelun voittomaaliksi ja se ratkaisi joukkueelle finaalipaikan.[59] Hän voitti kauden päätteeksi Suomenmestaruuden.[4] Toukokuussa 2022 Savinainen teki Tapparan kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[60]

Mitalit
Savinainen Channel One Cupissa joulukuussa 2017.
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa	Slovakia 2019	jääkiekko
Hopeaa	Valko-Venäjä 2014	jääkiekko

Savinainen edusti Suomea Pyeongchangin olympiakisoissa 2018. Hän oli myös nimettynä joukkueensa varapelaajana Pekingin olympiakisoihin 2022.[61] Savinainen pelasi myös MM-kilpailuissa vuosina 2013, 2014, 2017, 2018 ja 2019, joista vuoden 2019 turnaus päättyi maailmanmestaruuteen ja vuoden 2014 turnaus hopeaan. Vuoden 2017 turnauksessa hän oli joukkueensa toiseksi paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies tehoilla 3+4=7.[62] Valmennus valitsi Savinaisen Suomen turnauksen yhdeksi kolmesta parhaasta pelaajasta. Hänet valittiin myös Sloveniaa vastaan pelatun alkulohkon ottelun päätteeksi joukkueensa ottelun parhaaksi pelaajaksi.[63] Vuoden 2019 turnauksessa Savinainen toimi Suomen varakapteenina.[4]

Savinainen on pelannut yhteensä 103 A-maaottelua tehopistein 25+22=47.[64] Hän sai A-maajoukkueeseen ensituntumaa keväällä 2012 liityttyään Suomen ensimmäisen viikon MM-leiriryhmään Mikael Granlundin tilalle.[65] Savinainen teki A-maajoukkuedebyyttinsä 4. huhtikuuta 2012 Rapperswilissä pelatussa Euro Hockey Challengen ottelussa Sveitsiä vastaan. Hänet merkittiin heti Suomen ykkösketjun vasempaan laitaan Mika Pyörälän ja Jesse Joensuun viereen.[66] Savinaisen ensimmäinen maajoukkuemaali syntyi toisessa Sveitsiä vastaan pelatussa ottelussa, Arosassa 6. huhtikuuta 2012.[67] Savinainen putosi lopulta viimeisten joukossa Suomen lopullisesta MM-kisajoukkueesta.[68] Hän joutui viime hetkellä ulos myös vuoden 2021 kisajoukkueesta, kun Savinainen ei toipunut odotetusti KHL-kauden jälkeisestä leikkauksesta.[69]