Velhojen valtakunta (antologia)

• Lordi Dunsany: ”Welleranin miekka” (The Sword of Welleran, 1908, suom. Leena Peltonen)
• Clark Ashton Smith: ”Velhojen valtakunta” (The Empire of Necromancers, 1932, suom. Ilkka Äärelä)
• Robert E. Howard: ”Zamboulan varjot” (Shadows in Zamboula, 1935, suom. Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä)
• Fritz Leiber: ”Vaikeuksia Lankhmarissa” (Ill Met in Lankhmar, 1970, suom. Tapani Ronni)
• L. Sprague de Camp: ”Kauhistuttava Kaa” (Ka the Apalling, 1958, suom. Jussi-Ville Heiskanen)
• Michael Moorcock: ”Unelmoiva kaupunki” (The Dreaming City, 1961, suom. Ilkka Äärelä)

P. A. Manninen arvosteli Aikakoneessa Velhojen valtakunnan tuoreeltaan. Hän kuvailee sitä tervetulleeksi avaukseksi, sillä suomeksi ei tuohon mennessä J. R. R. Tolkienin tuotantoa lukuun ottamatta juuri ollut ilmestynyt fantasiakirjallisuutta, ja miekka ja magia -genre oli suomalaisille lukijoille tuttu lähinnä Conan barbaari -sarjakuvista. Siksi Manninen toteaakin, että on ”vaikeaa keksiä mitään tarpeellisempaa kirjaa juuri nyt julkaistavaksi”. Hänestä antologia on sekä ajallisesti kattava että tyylillisesti monipuolinen, mikä tekee siitä hyvän johdannon miekka ja magia -kirjallisuuteen.[1]

Portin arvostelija Markku Sadelehto nimesi kokoelman parhaimmiksi Clark Ashton Smithin runollisen niminovellin ja Fritz Leiberin hauskan ja kirjallisesti kypsän tarinan ”Vaikeuksia Lankhmarissa”. Leiberin mukaan kertomukseen sisältyvä tragedia selittää sen, miksi Fafhrd ja Harmaa Hiirestäjä seikkailevat vuodesta toiseen yhdessä, perhettä perustamatta. Robert E. Howardin ”Zamboulan varjot” on yksinkertainen mutta raa’an voimakas tarina. L. Sprague de Campin ”Kauhistuttava Kaa” on sen sijaan turha.[3]