Vela (satelliitti)

Vela oli amerikkalainen maapallolla tapahtuvia ydinräjäytyksiä tarkkailevien valvontasatelliittien sarja. Niiden päätehtäviin kuului valvoa mm. Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välille solmittua osittaista ydinkoekieltoa (Partial Test Ban Treaty) vuonna 1963. Satelliittien nimi on espanjaa ja tarkoittaa "tarkkailijaa".[1]

Vela-5A/B satelliitit A ja B testitilassa.

Taustaa

Satelliittiohjelma alkoi nimellä Vela Hotel vuonna 1959 osana Vela-ohjelmaa. Sen hallinnasta vastasi Yhdysvaltain puolustushallinnon (Department of Defense) Advanced Research Projects Agency ja satelliittien toteuttamisen hoiti TRW Inc. Ensimmäiset Vela-satelliitit laukaistiin avaruuteen 17. lokakuuta 1963. Atlas-kantoraketti vei tuolloin Maata kiertävälle radalle kaksi Vela-satelliittia. Seuraavat kaksi satelliittia laukaistiin avaruuteen heinäkuussa 1964. Tämän jälkeen laukaistiin vielä kaksi satelliittia heinäkuussa 1965 eli ensimmäisen sukupolven Vela-ohjelmaan kuului kaikkiaan kuusi satelliittia. Satelliittien toinen sukupolvi Advanced Vela syntyi vuonna 1967. Tähän kuului jälleen kuusi satelliittia, jotka laukaistiin avaruuteen vuosina 1967, 1969 ja 1970.

Satelliitin toiminta

Ensimmäisissä Vela-satelliiteissa oli 12 röntgenilmaisinta ja 18 neutroni-ilmaisinta tai gamma-detektoria. Vuonna 1965 laukaistuissa satelliiteissa oli mukana myös optinen tunnistin. Mittalaitteiden sähköteho oli 90 W. Advanced Vela -satelliiteissa oli pii-ilmaisimet röntgensäteilyn mittaamiseen. Ne tarkkailivat lisäksi Auringon aktiivisuutta, maapallon ukkosmyrskyjä sekä avaruuden röntgen- ja gammasäteilyn lähteitä. Vela-satelliitit mittasivat ensimmäisinä gammapurkauksia avaruudessa. Satelliittien sähköteho oli 120 W.

Vela-satelliitit laukaistiin hyvin etäisille kiertoradoille noin 102 000 km:n korkeuteen, jossa Maapallon säteilyvyöhykkeet eivät enää häirinneet niiden mittauksia. Vela-satelliitit olivat myös hyvin pitkäikäisiä, sillä niiden toimintaikä oli jopa 7-15 vuotta.

Advanced Vela -sarjan satelliitit olivat kooltaan 1,42 x 1,17 metriä ja niiden massa oli 231 kg.[2]

Etelä-Atlantin välähdys

Vela-satelliitti havaitsi signaalin 22. syyskuuta 1979, joka vastasi ilmakehässä tehtyä ydinräjähdystä. Tämän arveltiin tuolloin olleen Etelä-Afrikan ydinkoe. Myöhemmin on myös epäilty kyseessä olleen Israelin ydinasetesti.[3]

Nykyaika

Nykyisin vastaavaa valvontatehtävää tekevät Defense Support Program (DSP) satelliitit ja 1980-luvun lopusta alkaen myös GPS-satelliittien kuljettamat mittalaitteet. Valvontaohjelman nimi on nykyisin Integrated Operational Nuclear Detection System (IONDS).

Lähteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.