Veitsikalat
Veitsikalat (Gymnotiformes) on viuhkaeväisten kalojen lahko. Siihen kuuluu noin 150 lajia, jotka jaetaan 32 sukuun ja edelleen viiteen heimoon. Suurin laji on sähköankerias.
Veitsikalat | |
---|---|
Mustaveitsikala (Apteronotus albifrons) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Alaluokka: | Neopterygii |
Lahko: |
Veitsikalat Gymnotiformes Berg, 1940[1] |
Alalahkot ja heimot | |
|
|
Katso myös | |
Veitsikalat ovat aktiivisia yöaikaan. Ne käyttävät sähköaistia saaliin löytämiseen ja viestintään lajitoverien kanssa sekä reviirin ilmaisemisessa että soidinkäyttäytymisessä.[2] Jotkut lajit käyttävät sähköä myös saaliin tainnuttamiseen. Sähköankeriaan 650 voltin isku voi tainnuttaa jopa hevosen.[3]
Veitsikaloja tavataan luonnossa makeassa vedessä Keski- ja Etelä-Amerikan trooppisissa osissa. Joitakin lajeja, kuten veitsikalaa ja mustaveitsikalaa, pidetään joskus akvaarioissa.[4]
Veitsikalojen vatsanpuoliset evät ovat kasvaneet koko kalan pituiseksi liehukkeeksi, ja kala liikkuu pääasiassa tätä liehuketta hulmuttamalla.[2]
Lähteet
- Joseph S. Nelson & Hans-Peter Schultze & Mark V. H. Wilson: Origin and Phylogenetic Interrelationships of Teleosts, s. 138. Verlag Dr. Friedrich Pfeil, 2010. ISBN 978-3899371079. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.01.2011). (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- Albert & Lundberg: The Neotropical Electric Eels and Knifefishes Tree of Life.
- Amerikka: Eläinmaailman rikkautta (Arkistoitu – Internet Archive) Otavan oppimateriaalit
- Helsingin akvaariokeskus
Aiheesta muualla
- Order Summary for Gymnotiformes (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- Animal Diversity Web kuvagalleria