Veikko Rantala

Veikko Reima Rantala (s. 5. marraskuuta 1933 Lahti) on suomalainen filosofi ja Tampereen yliopiston emeritusprofessori.[1] Hän jäi eläkkeelle yliopiston matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitoksesta vuonna 1998. Ennen siirtymistään akateemiselle uralle Veikko Rantala toimi matematiikan opettajana Lappeenrannassa 1958–1959 ja Valkeakoskella 1959–1960 sekä vanhempana lehtorina Kouvolan yhteiskoulussa 1961–1968, Etelä-Kaarelan yhteiskoulussa 1968–1970 ja Kajaanin yhteislyseossa 1970–1974. Hän suoritti jatko-opintonsa Helsingin yliopistossa teoreettisessa filosofiassa ja väitteli filosofian tohtoriksi logiikan tutkimuksellaan vuonna 1973. Hänet nimitettiin sekä Helsingin että Turun yliopistoon teoreettisen filosofian dosentiksi 1975, ja hän toimi Suomen Akatemian tutkijanviroissa 1973–1984 lukuun ottamatta vuotta 1981, jolloin hän hoiti käytännöllisen filosofian professuuria Helsingin yliopistossa. Hänet nimitettiin Tampereen yliopistoon filosofian apulaisprofessoriksi 1985 ja filosofian professoriksi 1988.

Veikko Rantalan keskeisiä tutkimuskohteita ovat logiikan lisäksi tieteenfilosofia, tietoteoria ja kognitiotiede sekä taiteen filosofia ja estetiikka. Hän on toiminut aktiivisesti useissa yhdistyksissä, kuten Suomen Filosofisessa Yhdistyksessä sekä Suomen Estetiikan Seurassa ja Suomen Semiotiikan Seurassa. Veikko Rantala on Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen.