Veikko Päivänsalo
Veikko Antamo Päivänsalo (19. lokakuuta 1903 Heinola[1] – 15. marraskuuta 1978 Helsinki[2]) oli suomalainen pappi ja kristillinen järjestöjohtaja ja kirjailija.
Henkilöhistoria
Veikko Päivänsalon vanhemmat olivat teologian tohtori B. H. Päivänsalo ja Laina Elisabet Leidenius ja puoliso vuodesta 1941 Inkeri Hannikainen. Olavi Päivänsalo ja Paavo Päivänsalo olivat hänen veljiään. Veikko Päivänsalo tuli ylioppilaaksi 1921, vihittiin papiksi 1925 ja väitteli teologian tohtoriksi 1931. Hän toimi uransa alkuvaiheessa ylimääräisenä pappina useissa eri seurakunnissa, samoin kuin Kajaanin yhteiskoulun opettajana. Lahden lyseon lehtori hän oli 1927–1933. Helsingin Kaupunkilähetyksen johtajana Päivänsalo toimi yli 30 vuotta, 1933–1969. Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen hän oli 1937–1956, 1961–1964 sekä 1968 ja Suomen sisälähetysliiton johtaja vuodesta 1933.[1][2]
Julkaisuja
- Ovatko Jumalan pelastustotuudet päässeet oikeuksiinsa lapsiin ja nuoriin nähden?, 1927
- Jumalan imoitus: sen olemus ja merkitys, 1931 (väitöskirja)
- Pahennuksen kautta, 1933
- Taistelu lapsista ja nuorista neuvostolassa, 1933
- Mitä näytelmään "Vihreät laitumet" sisältyy: saako Suomessa pilkata Jumalaa, 1933
- Sisälähetys hukkuvien pelastajana: mikä on Suomen sisälähetysliiton tarkoitus, 1934
- Jumalan ase pakanain apostolin seurassa, 1934
- Havaintoja lasten rukouselämästä, 1934
- Mitä varten elät?, 1935
- Kuningashelmen loisteessa: Taivastenvaltakunta vertauksissa, 1936
- Kristitty koti, 1938
- Tervehdys reserviläisten omaisille Helsingin kaupunginlähetykseltä ja Helsingin nuorten naisten krist. yhdistykseltä 2. 11. 1939, 1939, Veikko Päivänsalo, Esteri Lokka
- Rauhan tie: 9 radio-aamuhartautta Helsingin Vanhasta kirkosta, 1943
- Huopalahden seurakunnan historia 1917–1947, 1948
- Helsingin kaupunkilähetys vv. 1883–1963, 1963
Lähteet
- Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, ss. 669–670. (Viitattu 22.4.2019)
- Kuolleita. Helsingin Sanomat, 24.11.1978, s. 20.