Veikko Niemi-Aro

Veikko Johannes Niemi-Aro (23. syyskuuta 1913 Kauhajoki – 23. heinäkuuta 1998 Oulu) oli suomalainen sahateollisuuden yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen.[1]

Niemi-Aron vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Jaakko Niemi-Aro, aiemmin Kasari-Aro, ja Aino Sesilia Filppula. Hänen puolisonsa olivat 1947–1970 Sinikka Marttila ja vuodesta 1975 Eira Hasanen. Niemi-Aro kävi kansakoulun ja itseopiskeluna kirjallisen konttoriopiston kurssin, samoin kuin kirjanpitokursseja. Hän toimi vuodesta 1935 sahateollisuudessa ja aloitti 1939 sahateollisuuskoulun Viipurissa, valmistuen sahateknikoksi 1941 Kotkassa. Niemi-Aro toimi työnjohtajana useilla sahoilla. Vuonna 1938 hän tuli Kauhajoen Saha -yhtiön palvelukseen, osallistuen kuitenkin sekä talvisotaan että jatkosotaan ja yleten suoraan ylikersantista vänrikiksi käymättä Reserviupseerikoulua. Sotilasarvotaan Niemi-Aro oli reservin kapteeni. Oltuaan ensin Kauhajoen Sahan saha- ja metsäpäällikkö Niemi-Aro tuli yhtiön toimitusjohtajaksi 1958. Hän kehitti yrityksestä monipuolisen puunjalostuslaitoksen, jossa oli puutalotehdas, liimapalkkien valmistamo, höyläämö ja kyllästämö. Yritys oli aikanaan Suomen suurimpia talotehtaita. Vuonna 1976, kun Niemi-Aro jäi eläkkeelle, sen palveluksessa oli 450 henkilöä. Niemi-Aro myös edisti laajasti sahateollisuuden yhteistyötä ja hänellä oli useita alansa ja muita luottamustoimia. Hänet tunnettiin urheilun ystävänä ja etenkin Kauhajoen Karhun tukijana. Teollisuusneuvoksen arvonimen Niemi-Aro sai vuonna 1967.[1][2]