Veikko Linnakko

Veikko Aukusti Linnakko (7. joulukuuta 1921 Inkeroinen – 2. kesäkuuta 1997) oli suomalainen upseeri, joka toimi Savon prikaatin komentajana ja Reserviupseerikoulun johtajana.[1]

Linnakon vanhemmat olivat Kalle Lindström ja Elsa Tökkäri. Hänen puolisonsa vuodesta 1948 oli Vappu Miettinen (er. 1981).[1]

Linnakko tuli ylioppilaaksi Inkeroisen yhteiskoulusta 1942. Talvisodassa hän toimi Erillinen pataljoona 22:n Laatokan ilmapuolustuksessa 1940, jatkosodassa nuorempana upseerina Jalkaväkirykmentti 25:ssä ja Jalkaväkirykmentti 56:ssä. Hän haavoittui Loimolassa 1944 eli samana vuonna, jolloin hän valmistui Kadettikoulusta.[1]

Linnakko toimi jatkosodan jälkeen ensin nuorempana upseerina Jääkäripataljoona 2:ssa 1945 ja Jalkaväkirykmentti 8:ssa vuodesta 1946, sitten vuodesta 1950 3. divisioonan esikunnan toimistoupseerina, komppanianpäällikkönä ja koulutusupseerina 5. prikaatissa–Karjalan prikaatissa 1953–1957 ja Pääesikunnan koulutusosaston toimistoupseerina vuodesta 1959. Reserviupseerikoulun toimistopäällikkönä hän työskenteli 1963, Taistelukoulun opettajana vuodesta 1964, Keski-Suomen sotilasläänin esikunnan koulutustoimiston päällikkönä vuodesta 1966 ja Hämeen jääkäripatalojoonan komentajana vuodesta 1970. Pääesikunnan jalkaväkitoimiston päällikkö Linnakko oli vuonna 1973, Savon prikaatin komentaja 1973–1975 ja Rerviupseerikoulun johtaja 1975–1981 Pentti Lehtosen jälkeen. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta 1981.[1]

Linnakko ylennettiin vänrikiksi 1942, luutnantiksi 1944, kapteeniksi 1951, majuriksi 1960, everstiluutnantiksi 1966 ja everstiksi 1973.[1]