Veikko Kallio (maanviljelysneuvos)

Veikko Kallis Kallio oli vanhempi Kyösti Kallion kahdesta pojasta. Hänen nuorempi veljensä oli kuvanveistäjä Kalervo Kallio. Lisäksi heillä oli neljä sisarta.

Kallio osallistui nuorena nuorisoseuratoimintaan ja oli myös urheilija; vuonna 1931 hänet valittiin Nivalan Urheilijoiden vuoden urheilijaksi. Hän opiskeli Oulun lyseossa ja Ruukin maamieskoulussa ennen kuin siirtyi viljelemään ensin Mehtälän tilaa ja myöhemmin Heikkilän suurtilaa sen jälkeen, kun hänen isänsä valittiin tasavallan presidentiksi 1937. Kallio palveli talvi- ja jatkosodassa. Jatkosodan aikana hän osallistui taisteluihin muun muassa Saarivaarassa, Koirivaarassa, Hyrsylässä, Äänislinnassa ja Ihantalassa. Asemasotavaiheessa hän soitti myös vapaaehtoisena torvisoittokunnassa.

Kallio soitti Nivalan torvisoittokunnassa ja perusti Nivalan poikatorvisoittokunnan, joka harjoitteli hänen kotitilallaan Heikkilässä.

Kallio valittiin useisiin kunnallisiin luottamustoimiin 1930-luvulta lähtien. Vuosina 1935–1971 hän oli Nivalan osuusmeijerin hallituksen jäsen ja vuodesta 1950 puheenjohtaja. Hän toimi Nivalan kunnanvaltuuston jäsenenä vuosina 1945–1956 ja 1961–1968 ja oli sen puheenjohtaja vuosina 1954–1956. Vuosina 1952–1954 hän oli myös kunnanhallituksen varapuheenjohtaja. Vuosina 1957–1972 hän oli Nivalan osuuskaupan hallintoneuvoston puheenjohtaja, vuosina 1957–1965 Nivalan osuuskassan hallintoneuvoston jäsen ja vuosina 1958–1977 manttaalikunnan puheenjohtaja, joskin jälkimmäinen tehtävä oli lähinnä muodollinen. Edellä mainittujen lisäksi hänellä oli myös monien muiden johtokuntien jäsenyyksiä tai puheenjohtajuuksia. Vuonna 1973 hänelle myönnettiin maanviljelysneuvoksen arvo.

Veikko Kalliolle on myönnetty myös mm. neljännen luokan vapaudenristi, ensimmäisen luokan vapaudenmitali, Suomen Leijonan ansioristi (1957), Merenkulkulaitoksen hopeinen kunniamerkki ja Keskusmetsäseura Tapion ansiomerkki.

• KirjastoVirma: Veikko Kallio (Arkistoitu – Internet Archive)