Veikko Hursti

Veikko Stefanus Hursti (25. marraskuuta 1924 Helsinki – 10. toukokuuta 2005 Helsinki) oli suomalainen kodittomien, alkoholistien ja huono-osaisten auttaja. Työstään yhteiskunnan vähäosaisten hyväksi hän sai sosiaalineuvoksen arvonimen.

Veikko Hursti
Veikko Hursti Kuusankoskella vuonna 1987.
Veikko Hursti Kuusankoskella vuonna 1987.
Henkilötiedot
Syntynyt25. marraskuuta 1924
Helsinki
Kuollut10. toukokuuta 2005 (80 vuotta)
Helsinki
Ammatti Hyväntekijä
ArvonimiSosiaalineuvos[1]
Puoliso Lahja Hursti (o.s. Miettinen)[1]
Lapset Reijo, Reima, Heikki, Mikko, Raija, Pekka[1]
Vanhemmat Arvo ja Elli Hursti
Muut tiedot
Merkittävät teoksetSillä minun oli NÄLKÄ...
Tunnustukset Pro Benignitate Humana -mitali 1986 (yhdessä vaimonsa kanssa.)[1]
Järjestö Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry

Tausta

Hurstin äiti Elli (o.s. Heiskanen, 1888–1977) oli harras uskovainen matematiikan opettaja ja isä Arvo (1883–1967) metodistipappi. Lapsia oli seitsemän, viisi poikaa ja kaksi tyttöä. Veikko Hursti oli sisarusparven toiseksi nuorin.[1][2][3] Veljistä Harras Hursti on oopperalaulaja.[4] Veikko Hurstin puoliso vuodesta 1949 oli Lahja Miettinen (1927–1997), ja heillä oli kuusi lasta: Reijo, Reima, Heikki, Mikko, Raija ja Pekka.[3]

Arvo Hursti aloitti sosiaalisen työnsä Helsingissä vuonna 1916 rahattomien ja kodittomien katupoikien parissa järjestäen näitä maaseudulle, jossa oli mahdollisuus työhön ja asumiseen ruokapalkalla. Poikia ruokittiin, vaatetettiin ja jopa majoitettiin Hurstin Itä-Pakilassa sijainneessa kotitalossa. Arvo Hursti piti myös nuorten kristillistä kerhoa Paavalinkirkon tiloissa. Näin Veikko Hursti sai auttamisen mallin kotoaan.[3]

Veikko Hursti palveli jatkosodassa vapaaehtoisena, opiskeli kuvataiteita ja musiikkia. Hän toimi sotien jälkeen mainospiirtäjänä ja akrobaattina sirkuksessa.[1]

Hursti toimi myöhemmin elämässään yli 40 vuotta vähäosaisten auttajana.

Avustustyö

Raskaiden elämänkokemusten, oman alkoholismin ja siitä kummunneen uskonnollisen heräämisen kautta Hurstista tuli köyhien ja syrjäytyneiden ystävä. Hän valitsi avustustyön kohteiksi erityisesti rappioalkoholistit sekä muut päihderiippuvuudesta kärsivät ihmiset.[1]

Hän jakoi ruokaa, majoitti alkoholisteja kotiinsa sekä järjesti vähäosaisille Töölön kisahallissa joulujuhlia, joihin tuli vuosittain tuhansia ihmisiä nauttimaan ruumiin ja sielun ravintoa. Tästä hän sai useita tunnustuspalkintoja.[1]

Hursti järjesti myös itsenäisyyspäivisin Hakaniemessä ”köyhien linnanjuhlia”.[1] Tasavallan presidentti Tarja Halonen vieraili ”köyhien linnanjuhlissa” muutamaan otteeseen. Hursti järjesti myös laajoja ruoka- ja vaatekeräyksiä köyhiä perheitä varten.

Avustustyötä varten perustettiin Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry -niminen yhdistys vuonna 1983. Yhdistyksellä on kristillinen tausta.[5] Yhdistyksessä on neljä palkattua työntekijää ja 25–30 vapaaehtoistyöntekijää.[3]

Muuta

Vuonna 1986 presidentti Mauno Koivisto myönsi Veikko ja Lahja Hurstille Pro Benignitate Humana -mitalin inhimillisestä auliudesta sekä pitkäaikaisesta lähimmän auttamistyöstä. Vuonna 1993 hänet valittiin vuoden uusmaalaiseksi. Vuonna 1995 Hurstille myönnettiin kultainen Helsinki-mitali.[1]

Veikko Hursti sai sosiaalineuvoksen arvonimen vuonna 1999.[6] Aleksis Kiven Seura myönsi Hurstille Eskon puumerkki -palkinnon 1993.[7] Vuonna 2004 järjestetyssä Suuret suomalaiset -äänestyksessä Hursti valittiin kaikkien aikojen 20. suurimmaksi suomalaiseksi. Hän ei ollut mukana asiantuntijaraadin kokoamalla ennakkolistalla, vaan nousi lopulliselle listalle yleisön äänillä.[8]

Hursti kuoli vuonna 2005 sairauskohtaukseen kotonaan Helsingin Herttoniemessä. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle hautaan numero U12-02-0028.[9]

Veikko Hurstin työtä vähäosaisten auttajana jatkaa hänen poikansa Heikki Hursti, joka jatkoi myös vanhempiensa nimeä kantavan yhdistyksen toimintaa.[10]

Lähteet
  • Hursti, Veikko: Sillä minun oli nälkä.... Vantaa: Tummavuoren kirjapaino, 1997. ISBN 952-90-9404-3.

Viitteet
  1. Taipale, Ilkka: / Hursti, Veikko, (1924 - 2005) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 14.11.2007, päivitetty 9.2.2012. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 24.11.2018.
  2. Veikko Hursti: Sillä minun oli nälkä..., s. 9, 13
  3. Hietamies, Eve: Hurstit auttavat nälkäisiiä jo neljännessä polvessa 2.2.2018. Apu.
  4. Jaakkonen, Pasi: Nyt puhuu oopperalavojen vaiettu suuruus: Harras Hursti, 90, nousi kirjapainosta Neuvostoliiton supertähdeksi Ilta-sanomat. 23.10.2016. Viitattu 24.11.2018.
  5. Nikkilä, Arja-Riitta: Köyhien joulujuhlalle isommat tilat. Vantaan Sanomat, 9.12.2015, nro 92, s. 18.
  6. Luettelot myönnetyistä arvonimistä vuoteen 2012 saakka. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2014.
  7. Eskon puumerkin saajat Aleksis Kiven Seura. Viitattu 13.10.2016.
  8. Jaana Iso-Markku (toim.): Suuret suomalaiset, s. 259. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19538-7.
  9. Hietaniemen hautausmaa – Merkittäviä vainajia Helsingin seurakuntayhtymä, Hietaniemen hautausmaa. Viitattu 24.11.2018.
  10. Hietamies, Eve: Hurstit auttavat nälkäisiä jo neljännessä polvessa Apu -lehti. 2.2.2018. Viitattu 24.11.2018.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.