Veikko Helasvuo

Veikko Olavi Helasvuo (vuoteen 1926 Hällström; 2. lokakuuta 1916 Savonlinna – 17. heinäkuuta 1993 Helsinki) oli suomalainen musiikinopettaja ja professori.[1]

Veikko Helasvuo puhuu Sibelius-Akatemiassa syksyllä 1971, kun hän aloitti oppilaitoksen rehtorina.

Veikko Helasvuo valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi ja opiskeli vuosina 1935–1939 Helsingin musiikkiopistossa. Vuodesta 1946 hän toimi Sibelius-Akatemiassa säveltapailun ja musiikin historian opettajana. Hän oli Sibelius-Akatemian lehtori 1948–1959, vararehtori 1959 ja rehtori professorin arvonimellä 1971–1981.[2] Lisäksi hän toimi musiikkikriitikkona Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa ja Uudessa Suomessa vuosina 1945–1967 sekä pianistina ja kuoronjohtajana. Hänellä oli useita johtotehtäviä eri musiikkijärjestöissä. Helasvuo sai säveltaiteilijain valtionpalkinnon vuonna 1982.[3][4][1]

Veikko Helasvuon poika on huilisti Mikael Helasvuo. Mikael Helasvuon serkkuja ovat jazz- ja popmuusikko, pianisti ja säveltäjä Esa Helasvuo ja viulisti-kapellimestari Pekka Helasvuo.[1]

Julkaisuja
  • Naura, Pajatso... (Alvar Andströmin ja Tauno Pylkkäsen kanssa), 1947
  • Sibelius and the Music of Finland, 1952
  • Musiikin historia, 1953
  • Kuorolaulun vaiheet, 1963

Lähteet
  1. Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto (2. painos), s. 137. Helsinki: Otava, 1997.
  2. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 169. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  3. Facta 2001, osa 5, p. 629. WSOY 1982.
  4. Haapanen, Toivo ym. (toim.): Musiikin tietokirja (2. painos), s. 175, ja täydennysliite s. 21. Helsinki: Otava, 1957.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.