Veikko Hauru

Hauru oli koulutukseltaan filosofian maisteri.[1] Elämäntyönsä hän teki II maailmansodan jälkeen johtajana vakuutusyhtiöiden palveluksessa. Hän oli mm. Eläketurvakeskuksen edustajiston jäsen 1967–1970.[3][4]

Veikko Haurun shakkiura alkoi jo ennen talvisotaa. Vuonna 1934 hän oli korottunut III luokkaan. III luokan turnauksissa hän kohtasi kovaa vastusta, sillä samaan aikaan kisoihin osallistuivat mm. tulevat shakkimestarit Soini Helle, Antti G. Ojanen, Kaarle Ojanen sekä sittemmin vahvoina I luokan pelaajina tunnetut Harri Haantola (alk. Höglund) (1915–1989) ja Harras Heikinheimo (1914–1999).[5]

Jatkosodassa Hauru palveli upseerina. Sotilasarvoltaan hän oli kapteeni.[6] Rauhan tultua Hauru osallistui kulttuurilehti Kaltion perustamiseen vuonna 1945.[7] Valtiollinen poliisi (Valpo) tutki jatkosodan jälkeen vuodesta 1945 Haurun osuutta asekätkentään.[6] Haurun nimi on listattuna myös Valpon kokoamaan niin kutsuttuun Siperian listaan.[8][9] Siperian listaan Valpo keräsi vuosina 1945–1948 nimiä henkilöistä, jotka teloitettaisiin tai karkotettaisiin Siperiaan kommunistien kaapattua vallan Suomessa tai Neuvostoliiton miehittäessä maan.[10]

Shakinpelaajana Veikko Hauru edusti 1950- ja 1960-luvuilla vuonna 1931 perustettua Suomalaista Shakkikerhoa (SSK).[2][11] Vuonna 2017 SSK sulautui Lauttasaaren Shakkikerhon (LauttSK) kanssa uudeksi seuraksi, joka tunnetaan nimellä Lauttasaaren Suomalainen Shakkikerho (LauttSSK).[12]

1950-luvulla Hauru oli pelaajana korottunut jo I luokkaan. Hän osallistui vuodenvaihteessa 1951–1952 pelattuun Suomen Shakkiliiton 1. luokan yhteisturnaukseen, joka pelattiin yhtä aikaa suomenmestaruuskisojen kanssa. I luokan yhteisturnauksen ja SM-kisan järjestelyistä vastasi Gerhard Lindströmin johtama turnaustoimikunta.[11] Pelipaikkana oli Helsingin yliopiston Satakuntalaisen osakunnan huoneisto.[11] Taistelu Suomen mestaruudesta oli tiukka. Voiton jakoivat Kaarle Ojanen ja Osmo Kaila tuloksella 10/12, mutta Ojanen mestaruuden puolustajana säilytti tittelinsä.[11] Kyseisen säännön oli kisan määräyksiin aiemmin ajanut läpi Osmo Kaila.[11]

1. luokan kisa pelattiin kolmessa ryhmässä. Ryhmät olivat toisiinsa verrattuna melko tasaisia, mutta kussakin ryhmässä kärki erottui selvästi muusta ryhmästä.[11] Hauru pelasi 3.:nnessa ryhmässä, mutta jäi jakamaan viimeistä sijaa 2,5 pisteellä.[11] Ryhmän voiton jakoivat Ilmari Suominen (Gambiitti) ja Unto Räisä (Iisalmen Shakkikerho) 9,5 pisteellä.[11] III sijalla oli 9 pistettä koonnut Olavi Katajisto (Helsingin Shakkimiehet (HSM)).[11] Ryhmän kolme parasta saivat aikanaan shakkimestarin arvon: Katajisto ja Suominen jo vuonna 1952 sekä Räisä v. 1959.[13]

Hauru osallistui 3.12.1969–16.3.1970 Kauppalehden palstalla julkaistuun lehtipeliin.[14] Peli pelattiin neuvottelupelinä kahden tiimin välillä. Pohja-yhtymän joukkueessa pelasivat Haurun lisäksi Jorma Vähätupa, U. Mannonen ja A. Rinne.[14] Kansallis-Osake-Pankkia (KOP) edustivat puolestaan Klaus Ketola, O. Aulis, P. Almi ja E. Virtanen.[14] Pohja-yhtymä pelasi pelin valkeilla. Sisilialaisella puolustuksella alkanut peli päättyi valkean voittoon 34. siirrossa.[14]