Veikko Anttila

Veikko Johannes Anttila (30. maaliskuuta 1929 Sievi – 27. tammikuuta 1990 Jyväskylä) oli Jyväskylän yliopiston kansatieteen apulaisprofessori.[1]

Anttila kirjoitti ylioppilaaksi Kokkolan yhteislyseossa 1950, valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1954, filosofian lisensiaatiksi Turun yliopistosta 1964 ja väitteli filosofian tohtoriksi Turun yliopistossa 1967. Työurallaan hän toimi Suomen kotiseutuliiton toiminnanjohtajana 1953–1958, pääesikunnan tiedotustoimiston toimistosihteerinä 1958–1960, Valtionrautateiden tiedotuspäällikkönä 1960–1964. Tieteellinen ura veti Anttilaa kuitenkin puoleensa ja hänestä tuli Turun yliopiston assistentti vuosiksi 1965–1968. Sieltä tie vei valtion humanistisen toimikunnan nuoremmaksi tutkijaksi 1968–1970 ja Jyväskylän yliopiston kansatieteen / etnologian apulaisprofessoriksi vuosiksi 1970–1990.[1] Jyväskylän yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaanina Anttila toimi 1982–1983 ja Suomen Akatemian viransijaisena tutkijaprofessorina 1980–1981.[2] Hänen tutkimusaiheenaan akatemiassa oli paikallisyhteisöissä 1900-luvulla tapahtuneet rakenteelliset, toiminnalliset, kulttuuriset, sosiaaliset ja taloudelliset muutokset.[3]

Päätyönsä ohessa Anttilan aika riitti moneen luottamustehtävään. Hän toimi aikakauslehti Kotiseudun toimitussihteerinä 1954–1960 ja talonpoikaiskulttuurisäätiön sihteerinä 1954–1964.[2] Hän oli valtion humanistisen toimikunnan jäsen 1971–1973, tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan jäsen 1972–1977 ja siitä ajasta varapuheenjohtaja 1975–1977. Hän toimi myös Keski-Suomen läänin taidetoimikunnan puheenjohtajana 1974–1979, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran valtuuskunnan jäsenenä 1973–1982 ja seuran hallituksen jäsenenä vuodesta 1981 sekä museoasiain neuvottelukunnan jäsenenä 1979–1980 ja Suomen kotiteollisuusmuseon neuvottelukunnan puheenjohtajana vuodesta 1982.[1][2] Toiminnastaan hänet palkittiin Längmanin rahaston palkinnolla 1976.[1] Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen hänestä tuli 1985.[2]