Veijo Puhjo
Veijo Olavi Puhjo (26. kesäkuuta 1948 Loimaa – 9. joulukuuta 2019 Pori)[1] oli suomalainen lääkäri ja poliitikko, joka toimi vasemmistoliiton kansanedustajana vuosina 1995–2011.[2] Poliittisen uransa SKDL:ssä aloittanut Puhjo kuului puolueesta erotettuun taistolaissiipeen, joka 1986 perusti Demokraattisen Vaihtoehdon. Vuonna 1990 hän siirtyi muiden Deva:n toiminnassa olleiden tavoin vastaperustetuun vasemmistoliittoon. Eduskuntaan valintansa jälkeen Puhjo erotettiin vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä marraskuussa 1995. Hän toimi aluksi omassa eduskuntaryhmässään ja oli maaliskuusta 1996 lähtien vasemmistoryhmän jäsen, kunnes palasi vasemmistoliiton eduskuntaryhmään maaliskuussa 1999. Porin kaupunginvaltuuston jäsen Puhjo oli vuodesta 1985 lähtien.
Veijo Puhjo | |
---|---|
Veijo Puhjo tammikuussa 2012. |
|
Kansanedustaja | |
24.3.1995–19.4.2011
|
|
Ryhmä/puolue | vasemmistoliitto, eduskuntaryhmä Puhjo, vasemmistoryhmä |
Vaalipiiri | Turun pohjoinen, Satakunta |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 26. kesäkuuta 1948 Loimaa |
Kuollut | 9. joulukuuta 2019 (71 vuotta) Pori |
Ammatti | erikoislääkäri |
Puoliso | Airi Aulikki Mattila (1983–2017) |
Elämä
Koulutus
Loimaalla syntynyt Puhjo kasvoi Punkalaitumella, jossa hänen isänsä toimi kunnansihteerinä. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Puhjo opiskeli lääketiedettä Helsingin yliopistossa ja oli mukana taistolaisessa opiskelijaliikkeessä. Vuosina 1972–1977 hän oli vaihto-opiskelijana Greifswaldin yliopistossa DDR:ssä. Kertomansa mukaan Puhjo lähti uteliaisuudesta, koska Suomessa haukuttiin sosialistisia maita.[3] Hänen opiskelutovereitaan oli muun muassa Pentti Tiusanen. Puhjo suoritti Greifswaldissa lääkärin tutkinnon 1977, jonka jälkeen hän joutui vielä täydentämään opintojaan Helsingin yliopistossa.[4] Vuosina 1977–1979 Puhjo työskenteli terveyskeskuslääkärinä Porissa, 1979–1983 Helsingin yliopistollisen keskussairaalan korvaklinikan apulaislääkärinä ja vuodesta 1983 lähtien Porissa Satakunnan keskussairaalan korvaosaston osastonlääkärinä. Vuonna 1984 hän sai korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin oikeudet.[2]
Ura politiikassa
Vuonna 1985 Puhjo valittiin Porin kaupunginvaltuustoon SKDL:n edustajana.[2] Puolueesta erottamisen jälkeen hän oli Devan ehdokkaana eduskuntavaaleissa 1987 ja kunnallisvaaleissa 1988.[5] Vuoden 1988 presidentinvaaleissa Puhjo oli Jouko Kajanojan valitsijamiesehdokkaana.[6] Vuonna 1990 Puhjo liittyi vasemmistoliittoon muiden erotettujen vähemmistökommunistien tavoin, ja oli puolueen ehdokkaana eduskuntavaaleissa 1991, joissa hän jäi ensimmäiselle varasijalle.[7]
Puhjo valittiin eduskuntaan vuonna 1995 vasemmistoliiton edustajana.[2] Kevään hallitusneuvottelujen aikana hän vastusti puolueensa hyväksymää hallitusohjelmaa sen sisältämien leikkausten vuoksi.[8] Marraskuussa Puhjo erotettiin vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä hänen äänestettyään toistuvasti ryhmäsääntöjen vastaisesti Lipposen hallituksen esityksiä vastaan.[9] Puhjo muodosti aluksi oman eduskuntaryhmänsä, kunnes maaliskuussa 1996 liittyi jo aikaisemmin erotettujen Esko-Juhani Tennilän ja Mikko Kuopan muodostamaan vasemmistoryhmään.[10] Vasemmistoryhmän jäsenet palasivat vasemmistoliiton eduskuntaryhmään maaliskuun 1999 eduskuntavaalien jälkeen.[2]
Eduskunnan taksitilastojen mukaan Puhjo oli useimpina vuosina vähiten taksia käyttänyt kansanedustaja. Helsingissä hän kulki kävellen tai raitiovaunulla ja kotikaupungissaan Porissa bussilla tai polkupyörällä.[3][11][12] Puhjo putosi eduskunnasta vuoden 2011 vaaleissa, jolloin hän menetti paikkansa vasemmistoliiton Jari Myllykoskelle. Eduskunnasta pudottuaan Puhjo jatkoi erikoislääkärinä Satakunnan keskussairaalan korvatautien osastolla, ja jäi virastaan eläkkeelle elokuussa 2013.[13] Puhjo kuoli sairauskohtaukseen 9. joulukuuta 2019. Hän oli pitänyt yksityisvastaanottoa vielä aikaisemmin samana päivänä.[14]
Muuta
Puhjo oli innokas suunnistaja, joka osallistui useita kertoja Jukolan viestiin Helsingin Jyryn joukkueessa. Nuorempana hän edusti myös Punkalaitumen Kuntoa.[15][16] Lisäksi hänet tunnettiin jalkapalloseura Musan Salaman kannattajana ja pitkäaikaisena seuran jäsenenä.[3]
Lähteet
- Veijo Puhjon kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 19.1.2020, s. C15. Viitattu 19.1.2020.
- .aspx Veijo Puhjo. Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 20.11.2006.
- Muurinen, Sakari: Aatteen mies (vain tilaajille) 1.5.2019. Satakunnan Kansa. Viitattu 26.5.2020.
- Hautamäki, Jaakko: Veijo Puhjon tuki pysyy salaisena mustien listojen pelossa. Helsingin Sanomat, 9.3.1996, s. A7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.5.2020.
- Turun pohjoinen vaalipiiri. Helsingin Sanomat, 18.3.1987, s. 49. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.5.2020.
- Turun pohjoinen vaalipiiri. Helsingin Sanomat, 3.2.1988, s. 46. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.5.2020.
- Turun pohjoinen vaalipiiri. Helsingin Sanomat, 19.3.1991, s. B10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.5.2020.
- Vuoristo, Pekka: Vasemmistoliitossa puhkesi ilmiriita hallituksesta. Helsingin Sanomat, 12.4.1995, s. A10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.5.2020.
- Hautamäki, Jaakko ; Sippola, Anna-Riitta: Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä antoi potkut Veijo Puhjolle. Helsingin Sanomat, 1.12.1995, s. A8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.5.2020.
- Veijo Puhjo liittyi Tennilän ja Kuopan eduskuntaryhmään. Helsingin Sanomat, 2.3.1996, s. A9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.5.2020.
- Rosila, Pertti J.: Herrahissin vauhdissa, s. 161. Helsinki: Tammi, 2019. ISBN 978-952-04038-9-8.
- Hyvärinen, Irja: Pyöräilevä erikoislääkäri pelkää sosiaaliturvan purkua. Helsingin Sanomat, 21.3.1995, s. B10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.5.2020.
- Ruissalo, Pekka: Veijo Puhjo jäi eläkkeelle. Uusi Pori, 14.9.2013, nro 34, s. 3. Issuu.com. Viitattu 26.5.2020.
- Hammarberg, Ville: Veijo Puhjo on kuollut Satakunnan Kansa. 11.12.2019. Viitattu 11.12.2019.
- Furuholm, Tapio: Veijo Puhjo on poissa 16.12.2019. Kansan Uutiset. Viitattu 26.5.2020.
- Unto Kanerva siirtää kokemusta edellisiltä järjestäjiltä 2012. Fin5-suunnistusviikko 2012. Viitattu 26.5.2020.