Veijo Puhjo

Loimaalla syntynyt Puhjo kasvoi Punkalaitumella, jossa hänen isänsä toimi kunnansihteerinä. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Puhjo opiskeli lääketiedettä Helsingin yliopistossa ja oli mukana taistolaisessa opiskelijaliikkeessä. Vuosina 1972–1977 hän oli vaihto-opiskelijana Greifswaldin yliopistossa DDR:ssä. Kertomansa mukaan Puhjo lähti uteliaisuudesta, koska Suomessa haukuttiin sosialistisia maita.[3] Hänen opiskelutovereitaan oli muun muassa Pentti Tiusanen. Puhjo suoritti Greifswaldissa lääkärin tutkinnon 1977, jonka jälkeen hän joutui vielä täydentämään opintojaan Helsingin yliopistossa.[4] Vuosina 1977–1979 Puhjo työskenteli terveyskeskuslääkärinä Porissa, 1979–1983 Helsingin yliopistollisen keskussairaalan korvaklinikan apulaislääkärinä ja vuodesta 1983 lähtien Porissa Satakunnan keskussairaalan korvaosaston osastonlääkärinä. Vuonna 1984 hän sai korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin oikeudet.[2]

Vuonna 1985 Puhjo valittiin Porin kaupunginvaltuustoon SKDL:n edustajana.[2] Puolueesta erottamisen jälkeen hän oli Devan ehdokkaana eduskuntavaaleissa 1987 ja kunnallisvaaleissa 1988.[5] Vuoden 1988 presidentinvaaleissa Puhjo oli Jouko Kajanojan valitsijamiesehdokkaana.[6] Vuonna 1990 Puhjo liittyi vasemmistoliittoon muiden erotettujen vähemmistökommunistien tavoin, ja oli puolueen ehdokkaana eduskuntavaaleissa 1991, joissa hän jäi ensimmäiselle varasijalle.[7]

Puhjo valittiin eduskuntaan vuonna 1995 vasemmistoliiton edustajana.[2] Kevään hallitusneuvottelujen aikana hän vastusti puolueensa hyväksymää hallitusohjelmaa sen sisältämien leikkausten vuoksi.[8] Marraskuussa Puhjo erotettiin vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä hänen äänestettyään toistuvasti ryhmäsääntöjen vastaisesti Lipposen hallituksen esityksiä vastaan.[9] Puhjo muodosti aluksi oman eduskuntaryhmänsä, kunnes maaliskuussa 1996 liittyi jo aikaisemmin erotettujen Esko-Juhani Tennilän ja Mikko Kuopan muodostamaan vasemmistoryhmään.[10] Vasemmistoryhmän jäsenet palasivat vasemmistoliiton eduskuntaryhmään maaliskuun 1999 eduskuntavaalien jälkeen.[2]

Eduskunnan taksitilastojen mukaan Puhjo oli useimpina vuosina vähiten taksia käyttänyt kansanedustaja. Helsingissä hän kulki kävellen tai raitiovaunulla ja kotikaupungissaan Porissa bussilla tai polkupyörällä.[3][11][12] Puhjo putosi eduskunnasta vuoden 2011 vaaleissa, jolloin hän menetti paikkansa vasemmistoliiton Jari Myllykoskelle. Eduskunnasta pudottuaan Puhjo jatkoi erikoislääkärinä Satakunnan keskussairaalan korvatautien osastolla, ja jäi virastaan eläkkeelle elokuussa 2013.[13] Puhjo kuoli sairauskohtaukseen 9. joulukuuta 2019. Hän oli pitänyt yksityisvastaanottoa vielä aikaisemmin samana päivänä.[14]

Puhjo oli innokas suunnistaja, joka osallistui useita kertoja Jukolan viestiin Helsingin Jyryn joukkueessa. Nuorempana hän edusti myös Punkalaitumen Kuntoa.[15][16] Lisäksi hänet tunnettiin jalkapalloseura Musan Salaman kannattajana ja pitkäaikaisena seuran jäsenenä.[3]