Vav
Vav (myös waw) on monen seemiläisen kielen aakkoston kuudes kirjain. Se sisältyy muun muassa heprealaiseen, foinikialaiseen, aramealaiseen ja arabialaiseen kirjaimistoon. Siitä kehittyivät kreikkalaisen kirjaimiston digamma ja ypsilon, myöhemmin latinalaisen kirjaimiston F, V ja Y sekä edelleen U ja W. Kirjaimen nimi tulee koukkua tarkoittavasta sanasta.
Vav hepreassa
Heprean kielessä vav ääntyy /v/, ja se translitteroidaan joko v- tai w-kirjaimella – jälkimmäinen siitä syystä, että myös bet-kirjaimella voi olla äännearvo /v/. Vav voi toimia myös pitkän o- tai u-vokaalin merkkinä (niin sanottu mater lectionis). Šureq-vokaali eli pitkä u muodostuu vav-kirjaimesta, jonka jäljessä (vasemmalla puolella) sen keskikohdalla on piste. Yhdessä ḥōlem-vokaalin kanssa vav on pitkän o:n merkki: tällöin piste on kirjaimen yläpuolella. Yhdistelmä vav-ḥōlem voi toisaalta tarkoittaa myös kirjainyhdistelmää vo.
Kieliopillisesti vav toimii muun muassa sanan perään liitettynä yksikön kolmanteen persoonaan (maskuliini) viittaavana suffiksina. Sanan alussa se tarkoittaa ja-konjunktiota. Verbin eteen liitettynä vav voi muuttaa verbin aikamuodon menneisyydestä nykyaikaan tai tulevaisuuteen viittaavaksi tai päinvastoin. Näitä niin sanottuja konsekutiivisia aikamuotoja käytetään lähinnä Raamatun hepreassa.
Heprealaisessa numerojärjestelmässä vavilla on lukuarvo kuusi.
Esimerkkejä:
- ורד (vered): ruusu
- ישמר jišmor (hän vartioi/noudattaa) → וישמר vajjišmor (ja hän vartioi/noudatti)
- שמר šamar (hän vartioi/noudatti) → ושמר vəšamar (ja hän vartioi/noudattaa)