Vatikaanin pommitus

Vatikaani oli ollut puolueeton koko sodan ajan.[1] Kaupunki oli myös julistettu avoimeksi kaupungiksi vuoden 1943 elokuussa.[2] Puolueettomuutensa vuoksi liittoutuneiden ja akselivaltojen pommittajille oli annettu käsky olla hyökkäämättä kaupunkiin Rooman pommitusten aikana. Tilanne kuitenkin muuttui kaksi kuukautta ennen pommitusta, kun Italian kuningaskunta allekirjoitti aselevon liittoutuneiden kanssa, mihin Natsi-Saksa vastasi nopeasti miehittämällä Rooman ja muodosti kuninkaallisen hallituksen tilalle diktaattori Benito Mussolinin hallitseman Salòn tasavallan (RSI).

Vuoden 1943 pommitus alkoi 5. marraskuuta, kun Viterbosta lähtenyt italialainen Savoia-Marchetti SM.79 lentokone lensi kaupungin yli pudottaen viisi pommia Pietarinkirkkoon.[3] Kaupunkiin pudotetusta viidestä pommista neljä aiheuttivat räjähtäessään vahinkoja Pietarinkirkolle.[4][5] Kirkosta rikkoutui useita ikkunoita ja mosaiikkeja tuhoutui. Samalla myös Vatikaanin rautatie- ja vedenjakelujärjestelmät vahingoittuivat.[3][6] Toinen pommitus tapahtui kaupungin laitamilla 1. maaliskuuta 1944, jolloin pommit osuivat Palazzo del Sant’Uffizion toimistorakennukseen surmaten yhden työntekijän, mutta arvokkaat taideteokset säilyivät suuremmilta vaurioilta.[7]

Alun perin brittiläis-amerikkalaisen lentokoneen uskottiin pudottaneen pommit kaupunkiin vahingossa. Vuoden 1943 pommituksen jälkeen, mm. sen ajan Dallasin ja Kansasin roomalaiskatolisten osastojen piispat Joseph Lynch ja Edwin O'Hara puolustelivat iskua sanoen, että pyhiin paikkoihin ei isketty ja pitivät hyökkäystä tarpeellisena akselivaltojen kukistamiseksi.[5] Vuonna 2010 Vatikaanin arkiston italialaisten lehtien valokuvien ja dokumenttien tutkimuksista saatiin selville, että pommitusten tarkoituksena oli tuhota kaupungissa sijaitseva radioasema. Fasistit olivat vakuuttuneita siitä, että Vatikaanin radio lähetti sodan aikana koodattuja viestejä liittoutuneille.[7][8][9] Vuoden 1943 hyökkäyksen oli suunnitellut johtava italialainen fasistipoliitikko Roberto Farinacci, joka toivoi pommituksen pysyvän RSI:n laskevan suosion vuoksi nimettömänä. Vahingot iskusta voi nähdä edelleen, mutta sitä ei ole opastettu millään tavalla.[10][11] Vuoden 1944 pommitus on tulkittu mahdolliseksi lento-onnettomuuden aiheuttaneeksi virheeksi, minkä seurauksena pommit putosivat vaurioituneesta koneesta Vatikaanin raja-alueelle.[7]