Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous

Kahdeskymmenes ekumeeninen eli yleinen, koko "yhdeksi, pyhäksi, katoliseksi ja apostoliseksi" itsensä tunnustaman kirkon piispojen kirkolliskokous avattiin vuonna 1869 Vatikaanissa. Konsiili kesti vuoteen 1870, jolloin se käytännön syistä keskeytyi, vaikkei sitä muodollisesti suljettukaan. Sitä kutsutaan myös nimellä Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous.

Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous

Osa artikkelisarjaa
Ekumeeniset kirkolliskokoukset
Kuva Trenton kirkolliskokouksesta.
300-400-luku
Nikea I (325) Konstantinopoli I (381) Efesos (431) Khalkedon (451)
500-800-luku
Konstantinopoli II (553) Konstantinopoli III (680-681) Nikea II (797) Konstantinopoli IV (869-870)
1100-1300-luku
Lateraani I (1123) Lateraani II (1139) Lateraani III (1179) Lateraani IV (1215) Lyon I (1245) Lyon II (1274) Vienne (1311-1312)
1800-1900-luku
Vatikaani I (1869-1870) Vatikaani II (1962-1965)

Paavi Pius IX:n kutsumaan kokoukseen osallistui paavin lisäksi 11 patriarkkaa, kuusi arkkipiisparuhtinasta, 49 kardinaalia, 680 arkkipiispaa ja piispaa, 28 apottia ja 29 luostarijärjestöjen johtajaa. Kirkolliskokous mm. dogmatisoi paavin erehtymättömyyden.

Ortodoksinen kirkko ei tunnusta tätä kirkolliskokousta todelliseksi ekumeeniseksi kirkolliskokoukseksi.

Kirkolliskokouksen lopuksi määriteltiin dogmi, jonka mukaan paavi on erehtymätön niissä asioissa,[1] jotka hän on lausunut piispanistuimeltaan ex cathedra (lat. istuimelta). Tämä perustuu kolmeen ensimmäisen paavin, Pietarin, aseman määrittävään raamatun kohtaan (Matteus 16:18–19, Luukas 22:31–32 ja Johannes 21:15–17).

Käytännössä monet paavit ovat oikeudestaan huolimatta välttäneet antamasta lausuntoja "ex cathedra", koska tämä sitoisi myös heidän seuraajiaan teologisesti tai seuraajien olisi joko uudelleen tulkittava edeltäjiensä päätöksiä tai mahdollisesti jopa tehtävä vastakkaisia päätöksiä, mikä heikentäisi katolisen kirkon perinteen uskottavuutta raamatuntulkinnan rinnalla.