Vastajihadismi

Vastajihadismi toimii pääosin internetissä ja koostuu islamin vastaisista blogeista ja verkkosivuista. Tunnetuimpia vastajihadistisia verkkosivustoja ovat esimerkiksi Gates of Vienna ja Jihad Watch. Vastajihadismiin liittyvää toimintaa on myös erilaisissa järjestöissä ja poliittisissa puolueissa.[1] Tunnettuja vastajihadisteja ovat esimerkiksi Bat Ye’or, Pamela Geller ja Robert Spencer.[2]

Norjalainen joukkomurhaaja Anders Behring Breivik lainasi vastajihadistisia kirjoituksia julistuksessaan.[3][4] Hän mainitsi merkittävimmäksi vastajihadistiksi norjalaisen Fjordmanin.[5] Tunnetuimmat vastajihadistit ovat sanoutuneet Breivikin teoista ja julistuksesta irti.[1]

Vastajihadismin synnyssä merkittävä tapahtuma oli vuoden 2001 terrori-iskut New Yorkissa. Tuhoutuneiden WTC-tornien läheisyyteen alettiin suunnitella moskeijaa, mitä vastustamaan Pamela Geller ja Robert Spencer perustivat Stop Islamization of America -järjestön. Myös Madridin pommi-iskut 2004, elokuvaohjaaja Theo van Goghin murha 2004, Lontoon pommi-iskut 2005, Muhammad-pilakuvien julkaiseminen Tanskassa 2006 sekä Fitna-elokuvan julkaisseen Geert Wildersin oikeudenkäynti 2008 vauhdittivat vastajihadismin järjestäytymistä. Muhammad-pilakuvien aiheuttaman reaktion seurauksena perustettiin Stop Islamication of Europe -liike.[9]

Vastajihadistien mielestä islam on väkivaltainen ja epädemokraattinen maailmankatsomus.[10] Joidenkin tunnettujen vastajihadistien kuten Robert Spencerin mukaan islam ei ole uskontona maltillinen, vaikka maltillisia muslimeja onkin olemassa.[11] Vastajihadistien mukaan islam ja muslimien maahanmuutto muodostavat uhan eurooppalaisen kulttuurin säilymiselle.[2] Vastajihadistit ovat kulttuurikonservatiiveja, jotka haluavat säilyttää kristinuskoon perustuvat eurooppalaiset ja kansalliset kulttuurit.[12] Vastajihadistit kokevat puolustavansa sananvapautta ja syyttävät eurooppalaisia vallanpitäjiä sananvapauden heikentämisestä muslimien mielistelyssään, mistä esimerkkinä he näkevät Geert Wildersin Fitna-elokuvan vastustuksen.[12]

Vastajihadisteille islam edustaa jihadia, jonka he näkevät väkivaltaisena pyhänä sotana ja muslimin velvollisuutena taistella vääräuskoisia vastaan. Vastajihadistit näkevät Euroopan islamisoitumiseen pyrkivän laajentumisen islamille luonteenomaisena. Tämä islamisoituminen tapahtuu heidän mukaansa massiivisen maahanmuuton kautta, jonka Euroopan poliittinen ja kulttuurinen eliitti hyväksyy. Vastajihadistien mukaan islamilainen ja eurooppalainen kulttuuri eivät voi elää sovussa, vaan syntyy konflikti, joka päättyy toisen voittoon. Vastajihadistit syyttävät muslimeja haluttomuudesta yhdentyä vallitsevaan yhteiskuntaan halussaan säilyttää oma uskonto, kulttuuri ja kieli. Tässä ei heidän mukaansa muslimeja tulisi tukea, eikä kantaväestön myöskään tulisi joutua mukautumaan maahanmuuttajien normeihin pelon edessä.[12]

Bat Ye’orin mukaan Euroopan johtavat tuhoon kantaväestön matala syntyvyys ja muslimien korkea syntyvyys, muslimien massamaahanmuutto sekä länsimaisen identiteetin ja kulttuurin häviäminen. Tämän muutoksen väitetään tapahtuvan muutamassa vuosikymmenessä.[13] Bat Ye’orin mukaan asiasta ei voi Euroopassa käydä rakentavaa julkista keskustelua kunnolla, koska Euroopassa ei tunneta jihadin dynamiikkaa, ja koska Euroopan poliittinen eliitti pyrkii lepyttelemään jihadisteja.[13]

Vastajihadismia lähellä olevat tahot usein myös väittävät esimerkiksi pedofilian olevan yleistä muslimien keskuudessa.[14] Brunilan ja Anderssonin (2012) mukaan vastajihadistien mielestä islamofobiasta puhuvat ovat muun muassa islamia rakastavia islamofiilejä ja kulttuurimarxilaisia etnopopulisteja[15], jotka edistävät islamilaisten maahanmuuttoa. Vastajihadistien mielestä myös siirtolaisten oikeuksia tukevat ja monikulttuurisuudesta puhuvat tahot ovat maahanmuuttoa avustavia kosmopoliitteja ja ”suvaitsevaistoa”[16].

Euroopassa vastajihadismiin kuuluu lisäksi EU-kritiikki ja Yhdysvalloissa presidentti Barack Obaman hallinnon arvostelu.[2]

Vastajihadismi koostuu elementeistä, joita jotkut tutkijat (esim. Mudde 1995 ja Nieminen 2011) ovat liittäneet niin oikeistoon kuin vasemmistoonkin. Oikeistolaisuutta siinä ovat kodin, uskonnon ja isänmaan arvon korostaminen sekä nationalismi. Vastajihadistit kannattavat itsenäisiä suvereeneja kansallisvaltioita ja pyrkivät irtautumaan Euroopan unionista. Vastajihadistit kuitenkin myös hyväksyvät juutalaiset ja puolustavat Israelin toimia.[20]

Vastajihadismia on kutsuttu populistiseksi oikeistoradikalismiksi. Sillä on äärioikeiston kanssa yhteistä kansallisen kulttuurin säilymisen puolustaminen ja kulttuurien sulautumisen vastustus, johon liittyy muukalaisvastaisuus. Tutkija Cas Muddenin mukaan (2010) populistinen radikaalioikeisto jakaa kuitenkin länsimaisten yhteiskuntien perinteiset arvot, ja eurobarometrien mukaan suuri joukko eurooppalaisia jakaa myös sen mielipiteet. Siksi populistista oikeistoradikalismia tulisikin hänen mukaansa nimittää vain demokraattisen liberalismin vastaiseksi eikä demokratian vastaiseksi.[21] Muddenin mukaan populistinen oikeistoradikalismi on tutkimuksissa usein pyritty selittämään normaalin ulkopuolelle, tautiopillisen luokittelun kautta vainoharhaiseksi ja salaliittoteoriaksi. Sitä ei ole tutkittu nykyisyyteen kuuluvana ilmiönä, vaan muinaisjäännöksenä, jolla on yhteyksiä fasismiin ja natsismiin. Sen vaalimenestystä on selitetty vain vastalauseeksi yhteiskunnallisten ongelmien seurauksena eikä omana ilmiönään. Populistiseen oikeistoradikalismiin on vältetty käyttämästä valtavirran teorioita ja käsitteitä Muddenin mukaan sen vuoksi, että se tulisikin siten hyväksytyksi.[22]

Tutkija Jiri Niemisen (2011) mukaan ”oikeistoradikalismin kolmannessa aallossa” tärkeänä nähdään ainoastaan länsimaiseen kulttuuriin sopeutuneiden ihmisten päästäminen osaksi yhteiskuntaa. Muddenin (1995) mukaan siinä rodut ja kulttuurit ovat kyllä tasa-arvoisia keskenään, mutta ne on pidettävä kehittymässä erillään.[23]

Brunila ja Andersson (2012) luokittelevat vastajihadismin erääksi äärioikeiston alalajiksi.[24]

• Identitaarinen liike
• Islamofobia

• Koivulaakso, Dan & Brunila, Mikael & Andersson, Li: Äärioikeisto Suomessa. Helsinki: Into, 2012. ISBN 978-952-264-180-9.
• Paaso, Maria: Vastajihad (PDF) 2012. Suojelupoliisi, tutkimusraportti.
• Strømmen, Øyvind: Äärioikeisto, vastajihadismi ja terrorismi Euroopassa. (Der mørke nettet. Om høyreekstremisme, kontrajihadisme og terror i Europa, 2011.) Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-7052-3.