Vaskikorento

Vaskikorennon ulkonäkö on kiiltokorentoihin kuuluvan Somatochlora-suvun lajien kaltainen. Toisin kuin useilla kiiltokorennoilla, vaskikorennon kasvojen sivuilla ei ole keltaisia täpliä. Vaskikorennon pääväri on tummanvihreä, ja ruumis on melko kiilloton. Takaruumiissa ei ole täpläkiiltokorennolle ja naaraspuoliselle hoikkakiiltokorennolle tyypillisiä keltaisia laikkuja.[3]

Vaskikorennon takaruumis on 33–38 mm pitkä ja takasiipi 31–35 mm pitkä.[3]

Koiraalla on muodoltaan huomattavan nuijamainen takaruumis, jonka levein kohta on 7. ja 8. jaokkeessa lähellä takaruumiin kärkeä. Koiraalla on myös selvästi kahtia jakautunut alempi perälisäke. Naraalla puolestaan on lyhyt ja tylppä sukuaukon suojus, mikä erottaa sen välkekorennon naaraasta, jonka sukuaukon suojus on pitkä ja terävä. Vaskikorento eroaa lähisukulajeistaan myös siipisuonituksen perusteella, sillä vaskikorennon takasiivessä on tyven ja siipikolmion välissä vain yksi poikkisuoni.[3] Useimmilla Suomessa elävillä kiiltokorennoilla on samassa kohdassa kaksi poikkisuonta.

Parittelurengas

Vaskikorennon aikuisten yksilöiden lentoaika on Suomessa toukokuun jälkipuoliskolta elokuun puoleenväliin. Päälentoaika ajoittuu kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin. Lentoaika on poikkeuksellisen varhainen muihin kiiltokorentoihin nähden.[3]

Vaskikorentoa tavataan yleisenä pohjoisen Euraasian alueella ja paikoittain etelämpänä vuoristojärvillä.[1] Levinneisyysalue ulottuu Keski- ja Pohjois-Euroopasta Japaniin.[3]

Suomessa laji on yleinen ja varsin runsas. Sitä esiintyy lähes koko maassa aivan pohjoisimpia osia lukuun ottamatta.[3]

Vaskikorento elää monenlaisissa seisovissa vesissä. Tavallisimpia elinympäristöjä ovat lammet ja runsaskasvustoisiset järvet sekä merenlahdet, jokisuvannot ja suot.[1][3]

• Vaskikorento Korentowikissä