Vasili II

Vasili II Sokea (ven. Василий II Васильевич Тёмный, Vasili II Vasiljevitš Tjomnyi; 10. maaliskuuta 1415 – 27. maaliskuuta 1462) oli Moskovan suuriruhtinas vuosina 1425–1462.[1] Hänen kauttaan varjosti suuri sisällissota. Hänen pojastaan, Iivana III:sta tuli ensimmäinen koko Venäjän hallitsija.

Vasili II
Moskovan suuriruhtinas
Valtakausi	27. helmikuuta 1425 – 27. maaliskuuta 1462
Edeltäjä	Vasili I
Seuraaja	Iivana III Suuri
Syntynyt	10. maaliskuuta 1415 Moskova, Moskovan ruhtinaskunta
Kuollut	27. maaliskuuta 1462 (47 vuotta) Moskova, Moskovan ruhtinaskunta
Puoliso	Borovskin Maria
Lapset	Iivana III Suuri Anna Andrej
Suku	Rurik
Isä	Vasili I
Äiti	Sofia Liettualainen
Uskonto	ortodoksi

Vasili oli isänsä Vasili I:n ja Sofian, Liettuan Vytautas Suuren tyttären Sofian, vanhin poika. Hän nousi valtaistuimelle kymmenvuotiaana. Hänen setänsä, Dimitri Donskoin nuorempi poika Juri, hallitsi Galitšin ruhtinaskuntaa pohjoisessa ja vaati Moskovaakin isänsä perintönä. Taistelua jatkoivat hänen poikansa Vasili Kosoi ja Dimitri Šemjaka.

Vytautasin kuollessa 1430 Juri meni Kultaisen ordan kaanin puheille pyytämään Moskovan valtaistuinta. Kaani ei kuitenkaan tukenut häntä, joten Juri kokosi armeijan ja valtasi Moskovan. Vasili petettiin ja joutui vangituksi 1433. Päästyään Moskovan suuriruhtinaaksi Juri armahti sukulaisensa lähetti hänet hallitsemaan Kolomnaa. Siellä Vasili alkoi heti juonia setäänsä vastaan. Juri luopui Moskovasta epävarman asemansa vuoksi ja pakeni kotikaupunkiinsa ja Vasili palasi Moskovan hallitsijaksi.

Jurin vaateen perivät hänen kaksi poikaansa. He voittivat Vasilin, joka haki turvapaikkaa Ordasta. Kun Juri kuoli 1434, hänen pojistaan vanhempi saapui Moskovaan ja valittiin suuriruhtinaaksi. Dimitri Šemjakalla oli omat suunnitelmansa ja hän liittoutui Vasili Vasiljevitšin kanssa veljeään vastaan. Yhdessä he karkottivat Vasilin Kosoin Moskovasta 1435. Hänet vangittiin ja sokaistiin, mikä poisti hänet kilpailusta. Dimitri Šemjaka sai nuoremman veljensä Dimitri Krasnyin kanssa palkkioksi Uglitšin ja Rževin.

Vasili II:n aikana Kultainen Orda hajosi pienempiin kaanikuntiin. Vuonna 1439 Vasili joutui pakenemaan Kazanin kaani Olug Moxammatin piiritystä. Kuusi vuotta myöhemmin hän johti joukkonsa Kazania vastaan, mutta hävisi ja joutui vangiksi. Moskovalaiset joutuivat keräämään valtavat lunnaat, joita vastaan Vasili vapautettiin viisi kuukautta myöhemmin.

Tällä välin Moskova oli joutunut Dimitri Šemjakalle. Hän muisti veljensä kohtalon ja sokaisi Vasili II:n ja karkotti hänet Uglitšiin vuonna 1446. Tästä tuli hänen kutsumanimensä. Koska Vasililla oli vielä kannattajia Moskovassa, Dimitri kantoi hänelle elannoksi Vologdan. Tämä oli virhe, koska Vasili kokosi kannattajansa ja palasi Moskovaan.

Vasilin voitto serkkuaan vastaan tuli 1450-luvulla kun hän valtasi Galitšin ja myrkytti Dimitrin, jonka lapset kuitenkin pääsivät pakoon Liettuaan. Perimysriidat kuitenkin päättyivät.

Kun sota oli ohi Vasili eliminoi lähes kaikki pienet Moskovan alaiset apanaasit ja vahvisti yksinvaltaansa. Tasavaltalaisesti hallitut valtiot Novgorod, Pihkova ja Vjatka joutuivat tunnustamaan hänen yliherruutensa.

Vuonna 1453 Konstantinopoli joutui turkkilaisten valloittamaksi ja patriarkka Isidor suostui tunnustamaan paavin ylivallan Firenzen konsiilissa. Alistuminen paaville herätti kauhua ja Vasili hylkäsi päätöksen ja hänen määräyksellään piispa Jona nimitettiin 1448 Venäjän metropoliitaksi, mikä erotti Venäjän ortodoksisen kirkon Konstantinopolin patriarkaatista.