Vasili Dolgorukov (sotamarsalkka)

Vasili Vladimirovitš Dolgorukov (ven. Васи́лий Влади́мирович Долгору́ков; tammikuu 1667 – 22. helmikuuta (J: 11. helmikuuta) 1746 Pietari)[1] oli venäläinen ruhtinas ja sotamarsalkka, jolla oli merkittävä vaikutus valtakunnan asioiden johtoon varsinkin Pietarin Suuren kuolemaa seuranneina vuosina.

Vasili Dolgorukov, Georg Christoph Groothin maalaama muotokuva 1740-luvulta.

Vasili Dolgorukov kuului merkittävään Dolgorukovin ruhtinassukuun. Hän osallistui Suureen Pohjan sotaan ja kukisti vuosina 1708–1709 atamaani Kondrati Bulavinin johtaman kasakoiden kapinan. Dolgorukov pääsi aluksi Pietari Suuren suosioon, mutta hän vastusti tämän toteuttamaa uudistuspolitiikkaa. Vuonna 1718 Dolgorukovin väitettiin olleen mukana pajarien salaliitossa, jonka tarkoituksena oli syrjäyttää Pietari ja nostaa valtaistuimelle tämän poika Aleksei Petrovitš. Dolgorukov menetti kaikki arvonimensä ja hänet karkotettiin maasta. Hänet kuitenkin armahdettiin vuonna 1724 keisarinna Katariinan ansiosta. Vuonna 1728 Pietari II ylensi Dolgorukovin sotamarsalkaksi ja hänet nimitettiin salaneuvoston jäseneksi. Kymmenjäseniseen neuvostoon kuului kaksi muutakin Dolgorukovin suvun edustajaa, ja neuvosto käytännössä hallitsi Venäjää Pietari II:n vuonna 1730 tapahtuneen kuoleman jälkeen ennen kuin uusi hallitsija saatiin valittua.[1][2]

Dolgorukov kannatti Pietari Suuren veljentyttären Anna Ivanovnan valitsemista uudeksi hallitsijaksi ja oli valmistelemassa listaa ennakkoehdoista, jotka Annan olisi hyväksyttävä ennen vallan saamista. Ne olisivat varmistaneet vallan säilymisen salaneuvostolla. Pian keisarinnaksi tultuaan Anna kuitenkin ryhtyi hallitsemaan itsevaltaisesti ja lakkautti salaneuvoston. Dolgorukov riisuttiin jälleen arvonimistään ja hänet karkotettiin Ivangorodiin ja sieltä vuonna 1739 edelleen Solovetskin luostariin Solovetskin saarelle. Vuonna 1741 valtaan tullut keisarinna Elisabet kuitenkin kumosi hänen tuomionsa, palautti hänen arvonsa ja nimitti hänet sotaneuvoston johtajaksi.[1]