Vaseliini

Vaseliini on öljynjalostuksessa (maaöljyn tislauksessa) sivutuotteena saaduista pitkäketjuisista hiilivedyistä (yli 25 hiiliatomia) koostuva rasva, jolla on monia käyttötarkoituksia. Vaseliinia käytetään lääketeollisuudessa ja kosmetiikassa sekä erilaisten esineiden kuten lukkojen, saranoiden, ketjujen ja koneistojen osien voitelemiseen ja ruostesuojaukseen. Pitkälle jalostettu valkovaseliini on valkoista, vähemmän jalostettu sisältää epäpuhtauksia ja voi olla kellertävää tai ruskeaa. Ominaisuuksiltaan vaseliini on hyvin kiinnittyvää, vettähylkivää ja korkeitakin lämpötiloja kestävää.

Vaseliinia

Aineen keksi ja sen valmistusmenetelmän patentoi vuonna 1872 brittiläissyntyinen yhdysvaltalainen kemisti Robert Chesebrough. Hän nimesi aineen ilmeisesti saksan sanan Wasser ("vesi") ja muinaiskreikan sanan ἔλαιον, élaion ("öljy") mukaan.[1]

1800-luvulla ja 1900-luvun alussa vaseliinia eli "petroolihyytelöä" myytiin lähes kaikkia iho-ongelmia ja haavoja hoitavana ihmelääkkeenä. Vaseliinia käytetään liukasteena ihmisten iholla ja limakalvoilla, ja sillä voidaan suojata ärtynyttä tai lievästi vahingoittunutta ihoa. Vertavuotaviin haavoihin sitä ei kuitenkaan tule laittaa. Sitä on myös käytetty ihon suojaamiseen pakkaselta.

Vaseliinia ei tule käyttää lateksisten eli luonnonkumisten suojainten tai esineiden, kuten käsineiden, kondomien tai tiivisteiden kanssa, koska se liuottaa luonnonkumia, ja heikentää sen rakennetta.

Tuotemerkin "Vaseline" omistaa nykyisin Unilever, joka osti entisen Chesebrough Manufacturing Companyn vuonna 1987.[2]