Vartiomoottorivene 13

Eduskunta osoitti 9. tammikuuta 1934 hallituksen käyttöön vartiomoottoriveneiden hankintaan 20 miljoonaa markkaa alkoholin salakuljetuksen jatkuessa Suomenlahdella. Sisäasiainministeriö tilasi Turun Veneveistämöltä kymmenen vartiomoottorivenettä (VMV 8 - 17) ja niihin Ares-kaasuöljymoottorit. Kummankin pääkoneen teho oli 520 ja apukoneen 170 hevosvoimaa. Alus saavutti 23,5 solmun nopeuden. Aluksen pituus oli 25,6 ja leveys 4,3 metriä. Se oli puurunkoinen ja sen aseistuksena oli 20 millimetrin pikatykki. Tilatut vartiomoottoriveneet nostivat viirinsä ensi kertaa samaan aikaan 30. kesäkuuta 1935.[1]

Alus oli talvisodassa vuosina 1939–1940 sukellusvenehävittäjälaivueessa. Jatkosodassa alus oli vuonna 1941 varmistuslaivueessa, vuonna 1942 1. vartiomoottorivenelaivueessa ja vuosina 1943–1944 2. vartiomoottorivenelaivueessa. VMV 13 oli toinen Neuvostoliiton laivaston sukellusveneen Štš 311:n upottajista 12. lokakuuta 1942. Vuodesta 1972 alkaen alus oli vesibussina Kalajoella (m/s Kalla IV), Kemijärvellä 1989-1993 (m/s Lapinhelmi) ja Kajaanissa 1993-1999 (m/s Pinja Tuulia), jossa se romutettiin polttopuiksi 2000-luvun alussa.

• Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
• Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
• Peuranheimo, Orvo - Pirhonen, Jouko - Killinen, Kullervo: Laivat puuta, miehet rautaa - Moottoritorpedoveneiden taistelut Suomenlahdella 1941-1944. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1956.
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the Fighting Ships 1922-1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 2006. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

• VMV 13 ajaa takaa spriilaivoja, Suomen Kuvalehti, 19.11.1938, nro 46, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot