Varsovan laulu

Matti Kassila on muistelmissaan kertonut, että tämän hänen itsensä ja Juha Nevalaisen käsikirjoittaman ja tuottajan painostuksesta mukaan tulleen Valentin Chorellin dramatisoiman elokuvan[1] tarkoitus oli olla paljon enemmän cinéma verité -elokuva, mutta muun muassa budjetti rajoitti kuvaukset Hampurissa pelkiksi sataman yleiskuviksi. Osin englanninkielisenä elokuva oli tarkoitettu myös kansainväliseen levitykseen, missä ei onnistuttu.

Aikalaisarviossaan Jerker A. Eriksson (Nya Pressen) ei antanut ymmärtämystä Kassilan työtavalle: ”...hänen ohjaustyönsä on joitakin reippaita jaksoja lukuun ottamatta rahvaanomaista ja perustuu tehokeinoihin, siitä puuttuu kurinalaisuus ja se on hidastempoista.” Näyttelijät ja erityisesti näyttelijöiden valinta saivat kiitosta. Esimerkiksi Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat) kirjoitti: ”Henkilövalinta on kaikkein parhaita. Kassilalla näyttääkin olevan oikea silmä tähän niin kuin vain harvalla meikäläisellä.” Samoin kuvaaja Kalle Peronkoski sai kiitosta esimerkiksi Modest Savtschenkolta (Työkansan Sanomat).[2]

Myöhemmiltä kriitikolta elokuva on saanut kiitosta paitsi erinomaisen näyttelijäntyön, myös kuvauksen oivaltavan visuaalisuuden osalta.[3] Elokuvassa yhdistetään viranomaisten dokumenttiaineistoa englanninkieliseen melodraamaan. Kriitikko Arto Pajukallio (Helsingin Sanomat 14.11.2011) kehotti vertaamaan sitä runsaat puoli vuosisataa nuorempaan elokuvaan Rööperi ja kysyi, kumpi puhuttelee todenmukaisemmin.[4]