Varjopankki

Varjopankki (ruots. Skuggbanksektorn, eng. Shadow banking system) tarkoittaa pankkitoiminnan säätelyiden ja lakien ulkopuolella olevaa pankinomaista toimintaa, jota harjoittavat mm. erilaiset rahastot, sijoitusrahastot, pääomasijoittajat, rahoitusyhtiöt ja yrityslainoja myöntävät yritykset. Juridisesti varjopankkeja ei kuitenkaan lueta pankeiksi.[1]

Termin otti käyttöön vuonna 2007 PIMCO:n ylemmässä johtoportaassa työskennellyt ja suuria omaisuuseriä liikutellut Paul McCulley, kuvaillakseen laillisuusperiaatteita, joita länsimaalaiset pankit käyttivät pitääkseen monimutkaiset ja omaisuussuhteiltaan ja kytköksiltään salaillut lainat poissa pankkien taseesta. Nykyään sanaa käytetään jo laajemmalti.

Finanssikriisejä vahtivan FSB:n (Financial Stability Board:in) kuvailemana sana tarkoittaa "pankkijärjestelmän ulkopuolisia luotonvälitysmarkkinoita" toisin sanoen kaikkien muiden kuin pankkien lainaamaa lainarahaa.[2]

Varjopankkeja ovat esim. Hedge Funds -rahastot[3], sijoitusrahastot ja korkorahastot.

Suomalaisia varjopankkeja on esimerkiksi vuonna 2012 toimintansa aloittanut GF Money Oy, sijoituspalveluyhtiö Fimin korkorahastot ja Evli pankin korkorahastot.[4][5][6]

Varjopankkisektori laajenee, koska sitä valvotaan vähemmän kuin säädeltyä pankkisektoria. Varjopankkitoiminta on lisääntynyt mm. viime aikojen finanssikriisien ja säätelyiden tiukentumisen seurauksena ja pelätään, että pankkitoiminta on yhä enenevässä määrin muuttumassa varjopankkitoiminnaksi joka on lain ja säätelyiden ulottumattomissa.

Maailman suurimmat varjopankkisektorit ovat Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa ja Kiinassa.[7]

Varjopankkisektorin kasvaminen huolestuttaa monia, sillä sen epäillään aiheuttavan taloudellista epävakautta suurpääoman virratessa yhä enenevässä määrin pankeista varjopankkitoiminnan puolelle mm. veroparatiisien siirtyessä yhä avoimempaan rahapolitiikkaan. Yksi keskeisimmistä vuoden 2007 finanssikriisiin johtaneista asioista oli liian suureksi kasvanut varjopankkitoiminta.

IMF:n mukaan varjopankit aiheuttavat riskejä maailmanlaajuiselle rahoitusjärjestelmälle, koska varjopankkitoiminta perustuu lyhytaikaiseen rahoitukseen. Riskien seurauksia tuli ilmi esimerkiksi vuosien 2007–2009 finanssikriisissä.

"Varjopankeilla saattaa olla hyödyllinen rooli perinteisen pankkitoiminnan täydentäjänä, ne voivat laajentaa luotonsaantia tai tukea markkinoiden likviditeettiä, maturiteetti-transformaatiota ja riskien hajauttamista", toteaa IMF kuitenkin myös varjopankkien mahdollisista hyvistä puolista.

Varjopankit houkuttelevat suursijoittajia nykyisten matalien korkojen aikoina, kun halutaan sijoituksille parempaa tuottoa. Suuret institutionaaliset sijoittajat hakevat varjopankeista "turvallista omaisuutta". [8][9][10]

Varjopankkeja koskevat ensimmäiset kansainväliset sääntelyt astuvat voimaan vuonna 2015. Kahdenkymmenen johtavan talousmaan G20-ryhmän johtajat kokoontuivat Venäjällä syyskuussa 2013 luomaan sääntöjä ja ohjausta varjopankkisektorille G20:een kuuluvan FCB:n (Financial Stability Board:in) johdolla.[11]