Varjolilja

Varjolilja (Lilium martagon) on monivuotinen liljakasvi. Se elää luonnonvaraisena laajalla alueella Euraasiassa. Suomessa laji on yleinen koristekasvi.

Varjolilja
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Liliales
Heimo: Liljakasvit Liliaceae
Suku: Liljat Lilium
Laji: martagon
Kaksiosainen nimi

Lilium martagon
L. (1753)
Katso myös

  Varjolilja Wikispeciesissä
  Varjolilja Commonsissa

Ulkonäkö ja koko
Varjoliljan kukka.
Varjoliljan kotahedelmä.

Varjolilja kasvaa 70–150 cm korkeaksi. Varsi on jäykkä ja keskiosaltaan lehdekäs. Ylemmät lehdet ovat kierteisesti, alemmat 4–9 lehden kiehkuroina. Lehden lapa on soikea. Kukinto on terttu. Alaspäin roikkuvat kukat ovat väriltään vaaleansinipunaisia, tummanpunaisia tai joskus myös valkoisia, ja niissä on sinipunaisia tai ruskeita täpliä. Kukan teriömäiset kehälehdet ovat 3–4 cm pitkiä, taakäänteisiä ja mesikuoppaisia. Erilehtinen kehä on kuusilehtinen. Emiö on pitkävartaloinen. Varjolilja kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on kuusisärmäinen, päärynämäinen, pysty kota. Liljan jäykät varret säilyvät talventörröttäjinä seuraavaan kevääseen saakka.[1][2]

Levinneisyys

Luonnonvaraisena lajina varjoliljaa tavataan laajalla alueella Keski-Euroopasta aina Mongoliaan ja Koreaan.[3] Suomea lähinnä lajia kasvaa Virossa.[2] Suomessa varjolilja ei ole luonnonvarainen laji, mutta sitä tavataan villiintyneenä monin paikoin lähinnä Etelä-Suomessa. Pohjoisimmat havainnot ovat Oulun tienoilta.[4]

Elinympäristö

Suomessa varjolilja on koristekasvi, jota toisinaan tavataan villiintyneenä viljelyjäänteenä ja -karkulaisena.[1] Lajia esiintyy tyypillisesti esimerkiksi vanhojen huvilayhdyskuntien liepeillä.[2]

Käyttö

Varjolilja on Suomessa perinteinen perenna. Se on yksi kestävimmistä liljakasveista, mutta kukkii vasta muutamia vuosia istuttamisen jälkeen.[5]

Lähteet
  • Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 491.
  2. Helsingin kasvit 1998, s. 140.
  3. Den virtuella floran: Krollilja (ruotsiksi) Viitattu 17.3.2011.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Varjoliljan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 17.3.2011.
  5. Pratensis siemenkauppa: Varjolilja[vanhentunut linkki] Viitattu 17.3.2011.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.