Varjag (1899)

Alus tilattiin 23. huhtikuuta 1898 William Cramp and Sonsilta Philadelphiasta, jolloin tilauksen allekirjoittivat amiraali V. R. Vierhovski ja C. Cramp. Sopimuksessa sovittiin, ettei hinta saanut ylittää 2 138 000 dollaria (4 233 240 ruplaa). Aluksen valmistus aloitettiin lokakuun alussa 1898 telakkanumerolla 301. Aluksen nimi lisättiin alusluetteloon 11. tammikuuta 1899 ja virallinen kölinlasku seremonia pidettiin 22. toukokuuta, jolloin alukseen oli kiinnitetty jo 1 102 tonnia terästä. Alus laskettiin vesille 31. lokakuuta 1899 ja valmistui 2. tammikuuta 1901 ensimmäisenä päällikkönään W. I. Ber.[1]

Varjag lähti 10. maaliskuuta 1901 Yhdysvalloista Eurooppaan miehistönään 565 miestä, joista 24 upseeria, 55 aliupseeria ja kolme matkustajaa (Crampin, General Electricin ja Niclaussen edustajat). Matkalla alus joutui kovaan myrskyyn (11 beaufortia), jolloin se vaurioitui. Alus vieraili matkalla 14. huhtikuuta Cherbourgissa, 30. huhtikuuta Tallinnassa saapuen Kronstadtiin 3. toukokuuta.[2]

Venäjän-Japanin sodan alun Chemulpon taistelussa 9. helmikuuta 1904 Varjag taisteli rohkeasti keisarillisen Japanin laivaston osastoa vastaan. Alus ei onnistunut läpimurrossaan ja se joutui palaamaan Chemulpon satamaan, jossa miehistö upotti aluksensa.

Sōya

Soya Vancouverissa Kanadassa vuonna 1909.

Japanilaiset nostivat ja kunnostivat aluksen liittäen sen 9. heinäkuuta 1907 laivastoonsa nimellä Sōya. Alus oli koululaivana ja se teki pitkän koulutuspurjehduksen 14. maaliskuuta - 7. elokuuta 1909 Havaijille ja Pohjois-Amerikkaan. Se teki vastaavan purjehduksen vuosittain aina vuoteen 1913 saakka.

Ensimmäisessä maailmansodassa Japani luovutti aluksen takaisin Venäjälle Vladivostokissa 5. huhtikuuta 1916, jolloin sen alkuperäinen nimi palautettiin. Alus lähetettiin Britteinsaarille modernisoitavaksi ennen Jäämeren laivastoon liittymistä, mutta 7. marraskuuta 1917 alkaneen Lokakuun vallankumouksen vuoksi Britannian viranomaiset pakko-ottivat aluksen ja myivät sen vuonna 1920 Saksaan romutettavaksi. Alus ajautui hinattaessa karille Skotlannin edustalla ja se päätettiin romuttaa paikallaan vuosina 1923 – 1925.

Edeltäjä: Pallada-luokka

Venäjän keisarikunnan laivaston panssarikansiristeilijät

Seuraaja: Askold

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)