Crow’t

Crow’t eli varisintiaanit (apsaroke, Apsáalooke, engl. crow indians) ovat Pohjois-Amerikan alkuperäisiä asukkaita. He kuuluvat kielellisesti siouxien laajaan kieliperheeseen. Historiallisella aikakaudella crow’t kansoittivat Yellowstone-joen laaksoja eteläisessä Montanassa ja pohjoisessa Wyomingissa. Hevosia saatuaan crow’t ryhtyivät vaeltaviksi biisoninmetsästäjiksi. He omaksuivat tasankointiaanien aineellisen kulttuurin, johon kuului muun muassa tiipiiden käyttö. Vuonna 1780 crowien lukumääräksi on annettu 4 000 henkeä.[1]

Crow’t
Crow-intiaaneja 1870-luvulta.
Väkiluku 13 000.
Merkittävät asuinalueet
Montana
Kielet crow, englanti
Uskonnot Aurinkotanssi, kristinusko intiaanikirkko

Vuonna 1868 Crow’t asettuivat vastustelematta laajaan reservaattiin, jonka Yhdysvallat osoitti heille Montanasta. Seuraavan vuosikymmenen aikana monet crow-tiedustelijat palvelivat Yhdysvaltain armeijan riveissä siouxeja, cheyennejä ja arapahoja vastaan käydyissä sodissa. Nykyään crow’t elävät reservaatiossa Billingsin kaupungin eteläpuolella Montanan eteläosassa.

Historia

Varhainen historia
Crowien pääasiallinen entinen asuinalue vihreällä, Montanan ja Wyomingin alueilla, ja sen sisällä oranssilla nykyinen reservaatti (oranssin alueen itäinen kaista pois lukien)

Crowien alkuperäinen nimi Apsáalooke tarkoitti suurinokkaista sukupuuttoon kuollutta lintulajia. Nimen olivat antaneet hidatsat. Yleisesti sana apsaroke on kuitenkin käännetty "korppikansa" tai "korppien kansa". Esihistoriallisella ajalla crow’t ja hidatsat olivat asuneet vierekkäin, mahdollisesti yhtenä kansana, Minnesotassa tai Wisconsinissa. Muuttoliikkeen suuntautumisen syytä länteen ei ole tarkalleen pystytty selvittämään. Samoin heidän saapumisensa ajankohta Suurille tasangoille on kiistanalainen. Antropologit ja historioitsijat ovat sijoittaneet tapahtuman 1450–1700-lukujen välille. Hidatsojen suullisen perimätiedon mukaan crow’t saattoivat erkaantua kahdeksi ryhmäksi, joista niin kutsutut vuoristo-crow’t vaelsivat luoteisille tasangoille jo kaksi vuosisataa ennen joki-crowien muuttoa. Kuivuuden ja siitä aiheutuneen riistan vähenemisen on arveltu erääksi syyksi siirtyä ruohoisille preerioille, joiden biisonilaumoista crow-metsästäjät olivat tietoisia.[2]

Oman perimätietonsa mukaan crow’t asettuivat ensin Albertaan, mutta todettuaan ilmaston liian kylmäksi he matkustivat eteläisemmille seuduille Isolle Suolajärvelle Utahiin.[3] Täällä he tapasivat shoshoneita ja ostivat näiltä ensimmäisen hevosensa noin vuonna 1700.[4] Etsiessään pyhää maata, joka sopisi tupakan viljelyyn he lopulta saapuivat Wyomingiin ja Montanaan, jonne pystyttivät kylänsä.[3] Minnesotaan jääneet hidatsat ja joki-crow’t vaelsivat myöhemmin yhdessä Pohjois-Dakotaan. Hidatsojen asettuessa täällä ennestään asuneiden mandanien naapureiksi jatkoivat joki-crow’t matkaansa länteen.[5]

Kaupankäyntiä ja sotaa

1700-luvun aikana crow’t nousivat merkittävään asemaan tasankojen kaupankäynnissä. Mandanien, hidatsojen ja arikarojen kylien toimiessa kauppakeskuksina Pohjois-Dakotan alueella liikkuivat crowien ryhmät läpi tasankojen helpottamassa kauppatavaran liikkumista. Vuoristojen crow’t kuljettivat tuotteita läntisille heimoille joki-crowien keskittyessä itään.[6] Kauppakontaktien helpottavuutta lisäsi hevosten saapuminen tasangoille. Utet ja shoshonit aloittivat niiden kaupan lännessä, comanchet hieman etelämpänä. Crow’t kuljettivat suuria hevoslaumoja intiaanien kauppakeskuksiin, josta eläimet myytiin saman tien eteenpäin ympäristön kymmenille eri heimoille.

Saman vuosisadan aikana monet heimot aloittivat tunkeutumisensa tasangoille. Crow’t saivat naapureikseen kiowat, jotka heidän luvallaan saivat jäädä asumaan Black Hillsin ympäristöön. 1770-luvulla idästä tulleet cheyennet ja lakotat työnsivät kiowat kohti etelää ja painostivat croweja länteen. Kalliovuorten ja Montanan tasankojen reunamailla crow’t liittoutuivat shoshonien, flatheadien ja kutenaiden kanssa ja koettivat torjua Saskatchewanista Montanaan tunkeutuvia mustajalkoja, creitä ja assiniboineja, jotka edustivat pohjoista rautaliittoa.[7] Vuosisadan loppuun mennessä flatheadit, ja lähinnä mustajalat olivat ajaneet kutenait Kalliovuorille.[8] Tasangoille jääneet pienehköt shoshonien ryhmät asuivat crowien suojeluksessa. Kiitokseksi shoshonit välittivät crowien kauppatavaraa vuoriston uto-asteekinkielisille heimoille, joilla puolestaan oli yhteys New Mexicon espanjalaisiin.[9]

1800-luku
Intiaaniasiaintoimiston vartioimia vangittuja croweja. Montana, 1887.

Lakotat ja cheyennet tekivät 1800-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä toistuvia retkiä crowien maille riistan ja suurten hevoslaumojen houkuttelemina. Talvella 1819–1820 crow’t menettivät suuren talvileirinsä cheyennien ja lakotojen yhteishyökkäyksessä. Satoja croweja surmattiin tai otettiin vangeiksi. Saman vuosikymmenen aikana heidän oli siirryttävä Powder-joelta länteen cheyennien tieltä.[10]

Crowien ystävyyssuhteet heidän läntisiin rajanaapureihinsa nez perceihin vahvistuivat. Heimot auttoivat toisiaan sodissa yhteisiä vihollisia vastaan tasangoilla, kiinteyttivät kauppasuhteitaan ja solmivat lukuisia seka-avioliittoja. Tämän lisäksi crow’t suostuivat antamaan tupakkapeltojaan nez percein hoidettaviksi.[11]

Yhdysvaltain ja tasankointiaanien välisissä sodissa crow’t ansaitsivat mainetta Yhdysvaltain armeijan liittolaisina. Useat crow’t kunnostautuivat tiedustelijoina varsinkin 1870-luvulla käydyissä sodissa siouxeja, cheyennejä ja arapahoja vastaan. Crow-tiedustelijoiden päällikkö Plenty Coups rohkaisi sotureitaan tulevaisuuteen viittaavalla lauseellaan: "Kun sodat ovat ohi, sotilaitten päälliköt muistavat miten crow’t auttoivat heitä päämääränsä saavuttamisessa!"[12]

Vuonna 1877, kun tasankojen intiaanit olivat suostuneet palaamaan reservaatteihinsa, crow’t saivat ensimmäisen kerran ratsastaa asuinalueidensa läpi ilman pelkoa siouxien hyökkäyksistä.[13] Mutta sodat eivät olleet vielä lopullisesti ohi. Kesällä 1877 crow’t joutuivat tekemään vaikean valinnan nez percein ajautuessa sotaan Yhdysvaltoja vastaan. Kun sotilaita pakenevat nez percein ryhmät hakivat suojaa crowien maaseudulta nämä käännyttivät vanhat ystävänsä takaisin. Crow’t uskoivat että nez percein suojeleminen olisi muodostanut heille liian suuren riskin tulevissa suhteissa Yhdysvaltoihin.[12] Seuraavalla vuosikymmenellä tehdyt sopimukset osoittivat kuitenkin sen, että Yhdysvaltoja auttaneet crow’t eivät olleet erityisasemassa muihin heimoihin nähden. Vuonna 1887 nuori crow-soturi "Miekankantaja" näki voimakkaan näyn, jonka seurauksena hän alkoi levittää Yhdysvalloille vihamielistä hurmosliikettä. Hän teki sotureineen ryöstöretken mustajalkain kylään ja käyttäytyi uhkaavasti valkoisia kohtaan. Yhdysvaltain joukot ajoivat kapinoivat crow-ryhmät vuoristoon ja pidättivät heidät. Miekankantaja sai surmansa välikohtauksessa.[14] Vuonna 1888 crow’t oli pakotettu luovuttamaan suurin osa maistaan Yhdysvalloille.

1900-luku
Crow-päällikkö Plenty Coup v. 1908.

Vuonna 1921 crowien vanha päällikkö Plenty Coups sai erityisen kunnian historiallisessa kansallistilaisuudessa. Hänet valikoitiin edustamaan kaikkia intiaaneja "Tuntemattoman Sotilaan haudan" vihkiäistilaisuudessa Washingtonissa. Seremonian lopuksi crow-päällikkö laski haudalle sodissa käyttämänsä sulkapäähineen ja coup-kepin.[12] Ensimmäisen maailmansodan jälkeen crowien heimoneuvosto onnistui luomaan hyvät suhteet Yhdysvaltain intiaanivirastoon. Vaikka tämä antoi croweille mahdollisuuden moniin itsenäisiin päätöksiin se ei kuitenkaan taannut heidän maittensa säilymistä. 1950-luvulla liittovaltio painosti crow’t myymään kaikki oikeutensa Bighorn-joen kanjoniin, jonne rakennettiin pato. Rakennelma nimettiin crowien heimoneuvoston johtajan Robert Yellowtailin mukaan, vaikka hän oli jyrkästi ollut vastustamassa hanketta.[15] Croweille luvatusta viidestä miljoonasta dollarista maksettiin vain puolet. Jokainen heimon jäsen sai 600 dollaria.[16]

Crowien päämies Carl Venne ja tuleva Yhdysvaltain presidentti Barak Obama vuonna 2008.

Hallinto

Crow-reservaatio on Yhdysvaltain intiaanireservaatioista viidenneksi suurin, 37 665 km². Vuonna 2001 astui voimaan crowien uusi perustuslaki.[17] Sen mukaan crowien yleisneuvosto on heimon hallintoelin, vaikkakin valta jakaantuu vallan kolmijaon mukaisesti. Sitä edeltäneessä vuoden 1948 perustuslaissa sekä toimeenpano-, lainsäädäntö- että tuomiovalta olivat heimon yleisneuvostolla, johon kuuluivat kaikki yli 18-vuotiaat naiset ja yli 21-vuotiaat miehet. Hallintojärjestelmä oli suora demokratia, jollaista tiettävästi edellisen kerran oli käytetty antiikin Kreikassa.[18]

Teoriassa heimoneuvosto on yhä hallitseva elin, vaikkakin se ei ole kertaakaan kokoontunut sitten vuoden 2001 perustuslain voimaanastumisen jälkeen. Toimeenpanevassa elimessä on neljä viranomaista: puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri sekä varasihteeri. Samat henkilöt ovat myös viranomaisia heimon yleisneuvostossa. Lakia säätävässä elimessä on kolme jäsentä kustakin kuudesta intiaanireservaatin alueesta. Lainkäyttöelimessä on oikeuden presidentti ("Chief Justice"). Tällä hetkellä virkaatekevänä crow-kansakunnan oikeuden presidenttinä toimii Angela Russell. Vuonna 2009 crow’t ottivat osaa presidentti Barak Obaman virkaanastujaisiin.

Crowien hallinnollinen päämaja sijaitsee Crow Agencyssä Montanan Big Horn Countyssä, ja heimoneuvoston virkaatekevänä puheenjohtaja toimii Carl Venne. Lainkäyttöelimessä on oikeuden presidentti ("Chief Justice"). Tällä hetkellä virkaatekevänä crow-kansakunnan reservaattioikeuden presidenttinä toimii Angela Russell.

Crow-kansakunnan päämiehet
  • 2002–2008, Carl Venne
  • 2000–2002, Clifford Birdin Ground
  • 1990–2000, Clara Nomee
  • 1986–1990, Richard Real Bird
  • 1982–1986, Donald Stewart
  • 1977–1982, Forest Horn
  • 1974–1977, Patrick Stands Over Bull
  • 1972–1974, David Stewart
  • 1966–1972, Edison Real Bird
  • 1964–1966, John Wilson
  • 1960–1964, John Cummings
  • 1956–1960, Edward "Posie" Whiteman
  • 1954–1956, William Wall
  • 1946–1954, Robert "Robbie" Yellowtail
  • 1941–1946, Henry Pretty On Top
  • 1938–1941, Charles Yarlott
  • 1934–1938, Hartford Bear Claw
  • 1927–1934, William Bends
  • 1921–1927, James Carpenter
  • 1920–1921, Ralph Saco (Gets Down Often)

Kulttuuri

Elinkeinot

Crowt olivat alun perin maanviljelijöitä. Muuttaessaan tasangoille he säilyttivät vanhoista viljelykasveistaan ainoastaan tupakan, jonka voimaan he uskoivat yhtä lailla sodankäynnissä kuin rituaaleissakin.[19] Tasankojen metsäisillä länsilaidoilla asuvien crowien ryhmille majavanpyynti oli tärkeä elinkeino itäisemmän kansanosan metsästäessä biisoneita. Kaupankäynti oli tärkeässä osassa kaikkien crowien keskuudessa. Kalastus ei sen sijaan kuulunut merkittävänä osana crowien elinkeinoihin.[20]

Klaanit

Crowt jakaantuivat eksogaamisiin klaaneihin, joiden jäsenyys tuli äidinpuolelta. Klaanien päällikköinä toimivat ansiokkaat soturit. Crowien keskuudessa oli myös naissotureita, joista kuuluisin gros ventreiltä siepattu Pine Leaf toimi myös heimonsa päällikkönä.[21] Nuoret miehet pääsivät soturiseuroihin ensimmäisen sotaretkensä jälkeen. Nuorimpien ja vanhempien soturien seurat perustuivat ikäryhmitykseen, muiden valitessa jäsenensä vapaasti.[19]

Ulkonäkö
Curly oli eräs everstiluutnantti George Armstrong Custerin käyttämistä crow-tiedustelijoista.

Crowt olivat tunnettuja silmiinpistävästä ulkonäöstään.[22] Naisten asut koostuivat lampaan tai peuran nahasta valmistetuista mekoista, jotka oli koristeltu hirven hampailla. Varsinkin juhlatilaisuuksissa pidettävät vaatteet oli koristeltu geometrisin kuvioin, kirkkain värein ja piikkisian piikein. Jalassa pidettiin säärystimiä ja mokkasiineja. Toisin kuin miehillä, naisilla oli lyhyet hiukset. Miehet pukeutuivat paitaan, säärystimiin, vyöhön, lannevaatteeseen ja mokkasiineihin. Kylmällä säällä ympärille kietaistiin puhvelinvuota. Miesten hiukset olivat pitkät, toisinaan niitä oli jatkettu takaa erilaisin hiuslisäkkein kuten hevosenjouhin. Miehet omaksuivat näyttävän pompidou-kampauksen, jossa hiukset kohotettiin edestä ja jäykistettiin rasvalla.[23] Talvisin molemmat sukupuolet käyttivät turkishattuja. Osa miehistä ja naisista tatuoi itsensä.[23]

Lähteet
  • Anderson, Rani-Henrik ja Henriksson, Markku "Intiaanit (Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia)" Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-162-3
  • Binnema, Theodore: Common and contested ground: a human and environmental history of the Northwestern Plains, Univ of Oklahoma, 2001. ISBN 978-0806133614
  • Calloway, Colin: One Vast Winter Coun, University of Nebraska Press, 2006. ISBN 978-0-8032-6465-6
  • Greene, Jerome, Nez Perce Summer, 1877: The US Army and the Nee-Me-Poo Crisis, Montana Historical Society Press, 2001, ISBN 978-0917298820 (englanniksi)
  • Hyde, George E: "Pawnee Indians" University Oklahoma Press 1988. ISBN 9780806120942
  • Lowie, Robert Harry, Indians of The Plains, University of Nebraska Pr, 1982, ISBN 9780803279070
  • Santoro, Nicholas J. Atlas of the Indian Tribes of North America iUniverse, 2009. ISBN 978-1-4401-0795-5
  • Taylor, Colin F. The American Indian, Salamander Books, 2002 ISBN 1-84065-540-2
  • Tyler, Thomas, Landmark Indian Law cases, William S. Hein, 2003, ISBN 978-0837701578
  • Virrankoski, Pentti Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit Gummerus, 1994, ISBN 951-717-788-7
  • Waldman, Carl, Encyclopedia of Native American Tribes, Checkmark Books, 2006, ISBN 978-0816062744 (englanniksi)
  • Wood, Raymond & Thiessen, Thomas: Early Fur Trade on the Northern Plains, University of Oklahoma Press, 1985, ISBN 978-0-8061-3196-6

Viitteet
  1. Lowie s. 11.
  2. Calloway s. 62.
  3. Galloway s. 63.
  4. Crow (Absaroka, Absaloose) (fourdir.com) google cache. Arkistoitu 9.3.2012. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  5. Schlesier s. 162.
  6. Taylor s. 70.
  7. Binnema s. 116.
  8. Taylor s. 111.
  9. Wood & Thiessen s. 170.
  10. Virrankoski s. 211.
  11. Greene s. 119.
  12. Waldman s. 88.
  13. Santoro s. 133.
  14. A Crow Uprising (19th Century) nativeamericannetroots.net. Arkistoitu 10.12.2012. Viitattu 30.3.2012. (englanniksi)
  15. Andersson & Henriksson s. 382.
  16. h2own nativenews.jour.umt.edu. Viitattu 30.3.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  17. Constitutions and bylands... montanaforum.com. Arkistoitu 7.12.2004. Viitattu 29.3.2012. (englanniksi)
  18. Crow mongabay.com. Viitattu 29.3.2012. (englanniksi)
  19. Virrankoski s. 210.
  20. Tyler s. 411.
  21. Beckwourth's Life with the Crow beckwourth.org. Viitattu 30.3.2012. (englanniksi)
  22. Waldman s. 87.
  23. Lowie s. 53–54.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.