Nuoruus

Yhteiskuntatieteilijät jakavat nuoruuden kolmeen vaiheeseen. Varhaisnuoruus käsittää suunnilleen ikävuodet 10–13, keskimmäinen vaihe ikävuodet 14–17, ja kolmas vaihe ikävuodet 18–21.[2]

Joskus nuoruuden katsotaan alkavan jo murrosiän alussa, joskus vasta sen päättyessä. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin konsensuslausuman mukaan nuoruusikä ajoitetaan yleisesti ikävuosiin 13–22.[3] Murrosikäisiä on sanottu myös varhaisnuoriksi. Nuoruuden loppu on sijoitettu milloin 21:n, milloin 24:n vuoden ikään. YK määrittelee nuoriksi kaikki 15–24-vuotiaat[4] ja Suomen nuorisolain mukaan nuoria ovat kaikki alle 29-vuotiaat.[5] Noin 20–35-vuotiaita kutsutaan joskus nuoriksi aikuisiksi.

Vuonna 2013 julkaistun Nuorten vapaa-aikatutkimuksen mukaan nuorten itsensä mielestä nuoruus alkaa jo noin 10-vuotiaana ja päättyy noin 20-vuotiaana. Tutkimuksessa kysyttiin 7–29-vuotiailta, kokevatko he itsensä lapsiksi, nuoriksi vai aikuisiksi. Tuloksien mukaan esimerkiksi 11-vuotiaat kokivat itsensä yleensä jo nuoriksi ja toisaalta täysi-ikäisyyden saavuttaminen ei vielä tarkoita aikuisuutta. Tytöt kokivat aikuistuvansa keskimäärin poikia aiemmin, maaseudun nuoret kokivat aikuistuvansa varhemmin kuin kaupunkilaiset ja opiskelijat kokivat itsensä nuoriksi pitempään kuin työssäkäyvät.[4]

Ihminen käy nuoruusvuosinaan läpi monenlaisia suuria biologisia, henkisiä ja sosiaalisia muutoksia. Tärkeimmät biologiset muutokset liittyvät murrosikään. Henkiset muutokset johtuvat aivojen eri alueiden ja järjestelmien kypsymisestä ja johtavat ajattelun muutoksiin etenkin hypoteettisten tilanteiden käsittelyssä ja abstrakteissa käsitteissä. Sosiaaliset muutokset liittyvät siihen, miten yhteiskunnan suhtautuminen muuttuu lapseen tämän kehittyessä nuoreksi. Hän saa esimerkiksi oikeuden mennä naimisiin, äänestää ja ajaa autoa.[6]

Nuoren psykososiaaliseen kehitykseen kuuluu esimerkiksi oman identiteetin kehittyminen, itsenäisyyden alkaminen, läheisten ihmissuhteiden solmiminen, seksuaalisuuden herääminen sekä henkilökohtaiset saavutukset ja menestys yhteiskunnassa.[7]

Pääartikkeli: Murrosikä

Murrosikä eli puberteetti on noin 11–17 ikävuoden väliin sijoittuva ikävaihe, jolloin ihmisestä tulee sukukypsä ja hänelle kehittyvät toissijaiset sukupuolitunnusmerkit.[8] Muutokset johtuvat sukupuolihormonien kiihtyvästä vaikutuksesta munasarjoihin ja kiveksiin. Murrosikäisen kokemia muita fyysisiä muutoksia ovat esimerkiksi pituuskasvupyrähdys, lihasten kasvu, äänenmurros, rintojen kasvu ja karvoituksen lisääntyminen. Tunteet voivat ailahdella, ja nuori alkaa itsenäistyä vanhemmistaan.[9]

Tytöt kehittyvät usein fyysisesti naisiksi jo 15 vuoden ikään mennessä, mutta pojat jatkavat kasvamista vielä joskus yli 20-vuotiaaksi asti.[10]

Ikävuosien 15–18 aikana nuori etsii omaa identiteettiään ja irtautuu vanhemmistaan.[11]

Ihmisaivot saavuttavat aikuisen ja lähes lopullisen rakenteensa ja toimintakykynsä noin 25-vuotiaana. Vasta tällöin esimerkiksi etuotsalohkot ovat kehittyneet huippuunsa. Viimeiseksi nuorella kypsyvät ne aivojen alueet, jotka säätelevät aivotoimintojen yhteistoimintaa ja viestintää. Tällöin nuoren ajattelussa ovat kehittyneet aikuisen tasolle toiminnan suunnittelu, pitkäjänteinen ja tavoitteellinen toiminnan organisointi, oman toiminnan arviointi ja säätely, vaativat päättelyketjut ja abstrakti ajattelu.[12]

Ikävuosia noin 18–25 on kuvattu pitkittyneenä siirtymänä aikuisuuteen. Myös länsimaisen nuorisotutkimusten mukaan nuoruus on pidentynyt selvästi. Itä-Suomen yliopiston sosiologian lehtori Päivi Harisen mukaan esimerkiksi harva 18-vuotias pystyy tai edes haluaa vielä elää täysin omillaan. Esimerkiksi työelämään valmistutaan nykyään myöhemmin kuin ennen, ja työ luo mahdollisuuden elää taloudellisesti omillaan. Omilleen muuttaminen kovin nuorena itsenäistää osaa nuorista, mutta osalle käy huonosti. Tilastojen mukaan tytöt selviytyvät poikia paremmin. Nykyään harva solmii avioliiton tai rekisteröi parisuhteensa 18-vuotiaana.[13]