Varhaislatina
Varhaislatina tai arkaainen latina tarkoittaa latinaa ennen klassista aikakautta eli kaikkea latinaa ennen vuotta 75 eaa.
Fonologisia erityispiirteitä varhaislatinassa ovat toisen deklinaation päätteet -os ja -om (klassisessa latinassa ne ovat -us ja -um) sekä sellaisten diftongien olemassaolo kuten oi ja ei (klassisen latinan aikaan ne olivat kehittyneet muotoihin ū tai oe ja ī). Tämä lisäksi kirjain C edusti sekä C- että G-äänteitä. Monissa tapauksissa klassinen latina muutti intervokaalin /s/:n /r/:ksi, mikä tunnetaan rhotasismina. Rhotasismilla oli vaikutusta deklinaatioihin: varhaislatinan honos, honoris on klassisessa latinassa honor, honoris ("kunnia").
Kieli- ja muoto-oppi (erot klassiseen latinaan)
Ensimmäinen deklinaatio (a)
Ensimmäisen eli a-deklinaation substantiivit päättyvät yleensä a-kirjaimeen, ja ne ovat feminiinejä.
| puella, –aī tyttö f. | ||
|---|---|---|
| yksikkö | monikko | |
| nominatiivi | puella | puellai |
| akkusatiivi | puellam | puellā |
| genetiivi | puellās/-es/-ai | puellōm/ -āsom |
| datiivi | puellai | puellaīs/-eīs/ -abos |
| ablatiivi | puellād | puellaīs/-eīs/ -abos |
| vokatiivi | puella | puellai |
| lokatiivi | puellā | puellaīs/-eīs |
Toinen deklinaatio (o)
Toisen eli o-deklinaation substantiivit ovat yleensä joko maskuliineja tai neutreja.
| campos, –oī kenttä, tasanko m. |
saxom, –oī kivi(paasi) n. | |||
|---|---|---|---|---|
| yksikkö | monikko | yksikkö | monikko | |
| nominatiivi | campos | campoī | saxom | saxa |
| akkusatiivi | campom | campōs | saxom | saxa |
| genetiivi | campoī | campōm/ -ōsom | saxoī | saxōm/ -ōsom |
| datiivi | campōi | campoīs | saxōi | saxoīs |
| ablatiivi | campōd | campoīs | saxōd | saxoīs/ -oes |
| vokatiivi | campe | campoī | saxe | saxoī |
| lokatiivi | campō | campoīs | saxō | saxoīs/ -oes |
Huomattakoon, että genetiivin monikolla on kaksi eri päätettä: vanhempi -ōm, joka vastaa muinaiskreikan -ōn-päätettä, ja myöhäisempi varhaislatinan muoto -ōsom. Koska rhotasismin takia varhaislatinan /r/ ja /s/ olivat usein keskenään vaihdettavia, muoto -ōsom kehittyi klassiseen latinaan muotoon -ōrum.
Kolmas deklinaatio
Kolmanteen deklinaatioon kuuluu kaikennäköisiä ja -sukuisia substantiiveja.
| regs –es kuningas m. | ||
|---|---|---|
| yksikkö | monikko | |
| nominatiivi | regs | reges |
| akkusatiivi | regem | reges |
| genetiivi | regis | regōm |
| datiivi | regei | regebos |
| ablatiivi | regeid | regebos |
| vokatiivi | regs | reges |
| lokatiivi | regei | regebos |
Se, miksi nominatiivimuoto regs ei ole muodossa rex, havainnollistaa hyvin erästä varhaislatinan ominaisuutta: kirjainta X käytettiin harvoin edustamaan äänteitä /ks/ tai /gs/. Niinpä sanat kirjoitettiin muotoihin 'ks', 'cs' tai jopa 'xs'.
Persoonapronominit
Persoonapronomineja on löydetty paljon varhaislatinan piirtokirjoituksista, mikä on mielenkiintoista koska klassisessa latinassa niitä käytetään hyvin harvoin. Kaikissa persoonissa yksikön akkusatiivi ja ablatiivi ovat samannäköiset.
| ego, minä | tu, sinä | suī, hän itse | |
|---|---|---|---|
| yksikkö | |||
| nominatiivi | ego | tu | - |
| akkusatiivi | mēd | tēd | sēd |
| genetiivi | mis | tis | sei |
| datiivi | mihei, mehei | tibei | sibei |
| ablatiivi | mēd | tēd | sēd |
| monikko | |||
| nominatiivi | nōs | vōs | - |
| akkusatiivi | nōs | vōs | sēd |
| genetiivi | nostrōm, -ōrum, -i | vostrōm, -ōrum, -i | sei |
| datiivi | nōbeis, nis | vōbeis | sibei |
| ablatiivi | nōbeis, nis | nōbeis | sēd |
Relatiivipronomini
Varhaislatinassa relatiivipronomini on yleinen, varsinkin piirtokirjoituksissa. Sen muoto on hyvin vaihteleva.
| queī, quaī, quod joka, mikä | |||
|---|---|---|---|
| maskuliini | feminiini | neutri | |
| yksikkö | |||
| nominatiivi | queī | quaī | quod |
| akkusatiivi | quem | quam | quod |
| genetiivi | quoius, quoios | quoia | quoium, quoiom |
| datiivi | quoī, queī, quoieī, queī | ||
| ablatiivi | quī, quōd | quād | quōd |
| monikko | |||
| nominatiivi | ques, queis | quaī | qua |
| akkusatiivi | quōs | quās | quōs |
| genetiivi | quōm, quōrom | quōm, quārom | quōm, quōrom |
| datiivi | queis, quīs | ||
| ablatiivi | queis, quīs | ||
Preesens ja perfekti
Varhaislatinan verbien muodoista ja muoto-opista ei ole paljoa todisteita, ja piirtokirjoituksissa esiintyvissä muodoissa on paljon ristiriitoja. Siksi alla luetellut muodot on luotu piirtokirjoitusten ja muiden indoeurooppalaisten kielten kuten muinaiskreikan, oskin, umbrin ja muiden itaalisten kielten murteiden perusteella.
| indikatiivin preesens: esse | indikatiivin preesens: facere | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| vanha | klassinen | vanha | klassinen | |||||
| yksikkö | monikko | yksikkö | monikko | yksikkö | monikko | yksikkö | monikko | |
| ensimmäinen persoona | som, esom | somos, sumos | sum | sumus | fac(e/ī)o | fac(e)imos | facio | facīmus |
| toinen persoona | es | esteīs | es | estis | fac(e/ī)s | fac(e/ī)teis | facis | facitis |
| kolmas persoona | est | sont | est | sunt | fac(e/ī)d/-(e/i)t | fac(e/ī)ont | facit | faciunt |
| indikatiivin perfekti: esse | indikatiivin perfekti: facere | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| vanha | klassinen | vanha | klassinen | |||||
| yksikkö | monikko | yksikkö | monikko | yksikkö | monikko | yksikkö | monikko | |
| ensimmäinen persoona | fuei | fuemos | fui | fuimus | (fe)fecei | (fe)fecemos | feci | fecīmus |
| toinen persoona | fuistei | fuisteīs | fuisti | fuistis | (fe)fecistei | (fe)fecisteis | fecisti | fecistis |
| kolmas persoona | fued/fuit | fueront/-erom | fuit | fuerunt | (fe)feced/-et | (fe)feceront/-erom | fecit | fecerunt |
On mielenkiintoista, että monet varhaislatinan muodot muistuttavat enemmän nykyespanjan kuin klassisen latinan muotoja. Tosiasiassa tämä on vain sattumaa, eikä nykyespanjan ja varhaislatinan muodoilla ole juuri tekemistä keskenään. Esimerkiksi espanjan somos tulee klassisen latinan sanasta sumus, koska latinan lyhyt u kehittyi espanjan o:ksi. Samoin latinan lyhyt i muuttui e:ksi antaen espanjaan muodon fue (latinassa fuit).