Vapauden peruskirja

Vapauden peruskirja (engl. Freedom Charter) on ANC:n, SAIC:n, Värillisten kansalliskongressin ja Etelä-Afrikan ammattijärjestöjen keskusliitton SACTU:n yhteinen asiakirja, jota käsiteltiin 25. - 26. kesäkuuta 1955 suuressa kansankongressiksi kutsutussa kokouksessa pienessä Kliptownin kylässä lähellä Sowetoa. Kokoukseen osallistui yli 3 000 delegaattia. Vaikka poliisi hajotti kokouksen ennen kuin peruskirja ehdittiin kokonaisuudessaan hyväksyä, suurin osa sen pykälistä ehdittiin vahvistaa. Vapauden peruskirja edusti järjestöjen yhteistä visiota uudesta, demokraattisesta Etelä-Afrikasta.[1]

ANC:n Vapauden peruskirjan 10-vuotisjuhliin julkaisema kirja, joka sisälsi Ruth Firstin esipuheen.
Vapauden peruskirjan muistomerkki Kliptownissa.

Vapauden peruskirjan lähtökohtana oli, että Etelä-Afrikan tulisi olla roduton yhteiskunta, jossa millään kansanryhmällä ei olisi erityisoikeuksia tai -vapauksia. Kaikkia ihmisiä tulisi myös kohdella lain edessä tasavertaisesti ja maa tulisi jakaa niiden kesken, jotka viljelevät sitä. Vapauden peruskirjan mukaan kansan tulisi myös "saada osuus maan varallisuudesta", mikä usein, erityisesti Kansallispuolueen propagandassa, tulkittiin kaikkien maassa toimivien yritysten sosialisoimiseksi. [2]

Lähteet
  1. Freedom Charter South African History Online. Viitattu 31.5. 2010. (englanniksi)
  2. The Freedom Charter Adopted at the Congress of the People, Kliptown, on 26 June 1955 (Arkistoitu – Internet Archive)
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.