Vapauden kultainen kynä
Vapauden kultainen kynä -palkinto (World Association of Newspapers' Golden Pen of Freedom Award) on arvostettu kansainvälinen journalismin palkinto, jonka myöntää World Association of Newspapers vuosittain jollekin yksittäiselle ihmiselle tai organisaatiolle, joka on vaikuttanut merkittävällä tavalla lehdistön vapauden puolustamiseen tai edistämiseen.[1]
Lisätessään kirjoittamista palkinnon saajista palkinto saa huomion kohdistumaan niihin, jotka voivat olla vaarassa ja voisivat hyötyä kansainvälisestä huomiosta.
Vuonna 1961 perustettu palkinto myönnetään vuosittain World Newspaper Congress and World Editors Forumin avajaisten yhteydessä.
Palkitut
| Vuosi | Palkittu | Maa[2] |
|---|---|---|
| 1961 | Ahmet Emin Yalman |  Turkki |
| 1963 | Sein Win | .svg.png.webp){kind=small} Burma |
| 1964 | Gabriel Makoso |  Kongon demokraattinen tasavalta |
| 1965 | Esmond Wickremesing |  Sri Lanka |
| 1966 | Jules Dubois |  Yhdysvallat |
| 1967 | Mochtar Lubis |  Indonesia |
| 1968 | Christos Lambrakis |  Kreikka |
| 1969 | Tšekkoslovakian lehdistö |  Tšekkoslovakia |
| 1970 | Alberto Gainza Paz |  Argentiina |
| 1972 | Hubert Beuve-Méry | .svg.png.webp){kind=small} Ranska |
| 1973 | Anton Betz |  Länsi-Saksa |
| 1974 | Julio de Mesquita Neto |  Brasilia |
| 1975 | Sang-Man Kim |  Etelä-Korea |
| 1976 | Raul Régo |  Portugali |
| 1977 | Robert High Lilley | .svg.png.webp){kind=small} Pohjois-Irlanti |
| 1978 | Donald Woods | .svg.png.webp){kind=small} Etelä-Afrikka |
| Percy Qoboza | ||
| 1979 | Claude Bellanger (postuumisti) | Ranska |
| 1980 | Jacobo Timerman | Argentiina |
| 1981 | José Javier Uranga |  Espanja |
| 1982 | P. Joaquin Chamorro Barrios |  Nicaragua |
| 1985 | Joaquin Roces |  Filippiinit |
| 1986 | Anthony Heard | Etelä-Afrikka |
| 1987 | Juan Pablo Cárdenas |  Chile |
| 1988 | Naji al-Ali (postuumisti) |  Palestiina |
| 1989 | Sergei Grigoryants |  Neuvostoliitto |
| 1990 | Luis Gabriel Cano |  Kolumbia |
| 1991 | Gitobu Imanyara |  Kenia |
| 1992 | Dai Qing |  Kiina |
| 1993 | Pius Njawe |  Kamerun |
| 1994 | Omar Belhouchet |  Algeria |
| 1995 | Gao Yu | Kiina |
| 1996 | Yndamiro Restano Díaz |  Kuuba |
| 1997 | Naša Borba | .svg.png.webp){kind=small} Jugoslavia |
| Feral Tribune |  Kroatia | |
| Oslobodjenje |  Bosnia ja Hertsegovina | |
| 1998 | Doan Viet Hoat |  Vietnam |
| 1999 | Faraj Sarkohi |  Iran |
| 2000 | Nizar Nayouf |  Syyria |
| 2001 | Win Tin | Burma |
| San San Nweh | ||
| 2002 | Geoffrey Nyarota |  Zimbabwe |
| 2003 | Valko-Venäjän lehtimiesyhdistys |  Valko-Venäjä |
| 2004 | Ruslan Sharipov |  Uzbekistan |
| 2005 | Mahjoub Mohamed Salih |  Sudan |
| 2006 | Akbar Ganji | Iran |
| 2007 | Shi Tao | Kiina |
| 2008 | Li Changqing | Kiina |
| 2009 | Najam Sethi |  Pakistan |
| 2010 | Ahmad Zeidabadi | Iran |
| 2011 | Dawit Isaak |  Eritrea /  Ruotsi |
| 2012 | Anabel Hernández |  Meksiko |
| 2013 | Than Htut Aung |  Myanmar |
| 2014 | Eskinder Nega |  Etiopia |
| 2015 | Kaikki journalistit jotka kuolivat työssään |  Maailma |
| 2016 | Dmitri Muratov |  Venäjä |
| 2017 | Can Dündar | Turkki |
| 2018 | Maria Ressa | Filippiinit |
| 2019 | Jamal Khashoggi |  Saudi-Arabia |
| 2020 | Jineth Bedoya Lima | Kolumbia |
| 2021 | Jimmy Lai ja Apple Dailyn uutistoimitus |  Hongkong |
Lähteet
- Vapauden kultainen kynä etritrealaiselle Dawit Isaakille, Hs.fi, Kulttuuri (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 15.10.2011
- Golden Pen of Freedom WAN-IFRA. Viitattu 30.4.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.