Suomen vapaa katolinen kirkko

Suomen vapaa katolinen kirkko on vuonna 1927 perustettu synkretistinen teosofinen yhteisö, johon kuuluu noin 140 jäsentä. [1] Kirkko järjestäytyi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi paria vuotta myöhemmin, 1929. Toimintaa on Helsingissä, Jyväskylässä, Matkussa, Porissa, Turussa ja Tampereella. Suomen aluepiispana toimii Gunnar Lindberg. Kirkossa on hänen lisäkseen yksi piispa ja neljä pappia.

Kirkko on osa kansainvälistä, vuonna 1916 perustettua Liberal Catholic Church -kirkkoa.[2]

Kirkko julkaisi lehteä Vapaa Katolinen Kirkko, joka ilmestyi 1935–2010. Nykyään se ilmestyy vain sähköisesti.

Kirkko katsoo omaavansa apostolisen suksession Alankomaitten vanhakatolisen kirkon kautta.[3]

Historia

Kirkon syntyvaiheet voidaan johtaa vuoteen 1925, jolloin Suomessa vieraili hollantilainen piispa J. A. Mazel, ja suomalaiset teosofit perustivat vapaa katolinen tutkimusseura -nimisen opintoryhmän.[3]

Piispa J. I. Wedgwood vihki opettaja Artturi Vesenterän kirkon papiksi Helsingissä helmikuussa 1927. Vesenterä toimi kirkon johtajana vuoteen 1949 saakka ja laajensi kirkon toimintaa. Hän käänsi piispa C. W. Leadbeaterin teoksen The Science of The Sacraments suomeksi. Lääkäri ja kirkon pappi John Sonck julkaisi vuonna 1930 suomenkielisen käännöksen The Liberal Catholic Liturgy -liturgiasta. Lääkäri Harald Olander vihittiin kirkon ensimmäiseksi suomalaiseksi piispaksi vuonna 1957 Helsingissä. Hän perusti Suomeen kirkon kirjallisuuden kustantamon ja kirkon lehden, jonka julkaisemista hän jatkoi kuolemaansa saakka vuonna 1971. Olander koulutti kirkon papistoa useilla lyhyillä kesäkursseilla.[2]

Olanderin seuraajaksi tuli teknikko Aumo Artamaa, jonka australialainen piispa Sten von Krusenstierna vihki 6. elokuuta 1977 Helsingissä. Artamaa toimi Suomen aluepiispana vuodesta 1982 vuoteen 1991, jolloin hänen seuraajakseen tuli piispa Göran Bärlund. Gunnar Lindberg vihittiin piispanvirkaan 3. huhtikuuta 2005 Jyväskylässä.[2]

Erityispiirteitä

Kirkon juuret ovat teosofisessa liikkeessä, ja kirkon opetuksiin kuuluvat esimerkiksi karman eli syyn ja seurauksen laki ja jälleensyntymisoppi. Jumala ilmenee kirkon mukaan kolminaisuutena, Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Toisaalta Jumala nähdään myös osin panteistisena ja kaiken alkusyynä, josta koko elämä virtaa. Kaiken olevan päämääränä on kirkon näkemyksen mukaan viimein palata takaisin jumaluuteen. Kirkko pitää kaikkia suuria maailmanuskontoja tasavertaisina teinä Jumalan luo.[4]

Vapaa katolinen kirkko korostaa jumalanpalveluselämän, kirkollisten toimitusten ja myös kirkon viran merkitystä. Uskonkysymyksissä se sen sijaan antaa jäsenilleen hyvin suuren vapauden ajatella itsenäisesti.lähde? Perinteisen teosofian tapaan se korostaa jäsentensä omantunnon- ja ajatuksenvapautta, myös uskonnollisissa kysymyksissä. Vapaan katolisen kirkon jumalanpalvelusmenot perustuvat katolisen kirkon liturgiaan, mutta niistä on poistettu Vapaalle katoliselle kirkolle vieraat ajatukset, kuten ajatus ihmisen syntisyydestä ja Jeesuksen kuoleman synnitsovittavasta voimasta.

Vapaalla katolisella kirkolla on katolisen kirkon tapaan seitsemän pyhää toimitusta eli sakramenttia: kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, rippi, avioliittoon vihkiminen, papiksivihkiminen ja sairaiden voitelu. Vapaa katolinen kirkko katsoo säilyttäneensä piispojensa ja pappiensa apostolisen suksession Utrechtin vanhakatolisen kirkon kautta, jossa sen ensimmäiset viranhaltijat kuten Charles Webster Leadbeater saivat pappisvihkimyksensä.

Vapaa katolinen kirkko katsoo opetuksensa perustuvan kolmeen lähteeseen: kirkolliseen traditioon, josta Raamattu muodostaa vain osan, kristittyjen kokemuksiin sekä auktoriteettiin. Viimeksi mainittu ei niinkään viittaa kirkon opettajien auktoriteettiin, vaan hengellisten johtajien saamaan innoitukseen ja inspiraatioon.lähde?

Lähteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.