Vankilaoikeus

Vankilaoikeus (lyhennys VANKO)[1] oli Suomessa 1932–2006 toiminut erityistuomioistuin.[2] Se päätti siitä, tuliko vaarallisena pidetty rikoksenuusija sijoittaa pakkolaitokseen vai tavalliseen vankilaan. Sen toimivaltaan kuului myös se, tuliko nuori rikollinen sijoittaa tavalliseen vankilaan vai nuorisovankilaan.[1]

Vankilaoikeuden jäseninä oli vankeinhoitolaitoksen päällikkö sekä alkuaan kolme (myöhemmin neljä) muuta jäsentä, jotka tasavallan presidentti määräsi toimeen viideksi vuodeksi kerrallaan. Yhdellä jäsenellä (myöhemmin kahdella) tuli olla kokemusta tuomarina työskentelystä ja yhden jäsenen piti olla mielisairaanhoitoon perehtynyt lääkäri. Tasavallan presidentti määräsi myös kuka oikeuden lakimiesjäsenistä toimi vankilaoikeuden puheenjohtajana ja kuka varapuheenjohtajana. Presidentti määräsi myös kullekin jäsenelle yhden (myöhemmin kaksi) varajäsentä. Vankilaoikeuden kaikkien jäsenten oli vannottava tuomarinvala.[3][4]

Vankilaoikeuden tai sen määräämän henkilön oli tutkittava vaarallisena pidetyn henkilön tapaus ja annettava hänelle tiedoksi ne syyt, joiden perusteella eristämistä vaadittiin. Vangille oli varattava tilaisuus tehdä muistutuksia vankilaoikeuden istunnossa. Tähän hän sai käyttää avustajaa tai asiamiestä.[4] Vuodesta 1971 lähtien rikolliselle voitiin myöntää maksuton oikeudenkäynti vankilaoikeudessa ja määrätä hänelle oikeudenkäyntiavustaja.[5]

Oikeuden päätös oli heti lainvoimainen ja se oli siten myös heti täytäntöön pantavissa. Jos päätöstä ei pantu täytäntöön kymmenen vuoden kuluessa päätöksen antamisesta, se raukesi. Päätös raukesi myös kymmenen vuoden kuluttua täytäntöönpanon keskeytymisestä.[3][4] Jos vankilaoikeuden jäsentä haluttiin syyttää virkavirheestä, oli toimivaltainen tuomioistuin Helsingin hovioikeus.[6]

Vuonna 1952 hallitus ehdotti vankilaoikeuden nimen vaihtamista vankilalautakunnaksi, sillä nimeä pidettiin harhaanjohtavana, koska oikeudessa noudatettu toiminta ei ollut tuomioistuinmenettelyä.[7] Nimenä pysyi kuitenkin vankilaoikeus.

Lähteet
  1. Factum, Weilin+Göös 2005, ISBN 951-35-6646-3, osa 8, hakusana vankilaoikeus.
  2. Vankilaoikeudesta säädettiin laissa vaarallisista rikoksenuusijoista (180/1932), joka tuli voimaan kesäkuun alussa 1932. Vankilaoikeutta koskeva lainsäädäntö kumottiin lailla vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annetun lain kumoamisesta (786/2005), joka tuli voimaan lokakuun alussa 2006.
  3. Laki vaarallisista rikoksenuusijoista, 180/1932.
  4. Laki vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä, 317/1953.
  5. Laki vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annetun lain muuttamisesta, 303/1971, 8 §.
  6. Laki vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annetun lain 6 §:n muuttamisesta, 465/1959.
  7. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä, HE 101/1952, sivu 9.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.