Vanhustenhuolto

Vanhustenhuolto on vanhusten elinolojen turvaamista.[1] Vaihtoehtoisesti voidaan puhua myös ikäihmisten tai ikääntyneiden ihmisten palveluista, joissa erityisesti sosiaalisen tuen ja terveydenhuollon palvelut korostuvat.

Norjalainen vanhainkoti

Vanhuspalvelut Suomessa

Suomessa on ollut vahva vanhusten laitoshoidon perinne 1800-luvun köyhäinhoidosta (aiemmin nimeltään vaivaishoito) alkaen. Avohuoltojärjestelmä, kunnallinen kotipalvelu rakennettiin 1960-luvulla. 1980-luvulla rakennettiin paljon palvelutaloja. 2000-luvulla on korostettu kotihoitoa ja omaishoitoa.

Vanhuspalvelut eivät ole liittyneet työpolitiikkaan samalla tavalla kuin lasten päivähoito. Vanhushuollon universalismi, eli yleinen henkilökohtaisesta yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta tilanteesta ja asemasta riippumaton saavutettavuus on ollut heikkoa, ja palvelut on jaettu eniten tarvitsevien kesken. Nykyisin kuntalaisella on oikeus palvelutarpeiden arviointiin, mikäli kuntaan ottaa yhteyttä.

Esimerkiksi laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista määrittää, kuinka julkisen sektorin tulee tuottaa vanhusten eli ikääntyneiden ihmisten palveluita.[2]

Valviran ylijohtaja Markus Henriksson arvioi vuonna 2019, että Suomessa on kymmeniä ongelmayksiköitä sekä yksityisellä että julkisella puolella.[3]

Katso myös

Lähteet
  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980
  3. Valviran ylijohtaja näki hoivakotikohun aitiopaikalta: "Epäkohtien vähättelyyn tuli muutos, mutta Suomessa on yhä kymmeniä ongelmayksiköitä" Yle, 2019

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.