Vanhala (Tuntematon sotilas)
Vanhala on kuvitteellinen henkilö Tuntematon sotilas -teoksessa. Vanhalan tunnistaa hänen alituisesta hihittelytavastaan. Hän on eräs harvoja, joka selviää sodasta.
Taustaa
Vanhala on aluksi hyvin ujo, hiljainen ja tukeva nuorukainen. Romaanin ensimmäisessä elokuvasovituksessa Vanhala ei ollut lihava, mutta syöppö kylläkin.
Vanhala on varsinainen hupiveikko, hänen ilonlähteekseen muodostuu sekä suomalaisten että neuvostoliittolaisten propaganda. Hän nauraa jatkuvasti lähes kaikelle, ja hän myös naurattaa muita sotamiehiä. Vanhala on alusta alkaen lähinnä Hietasen ja myöhemmin Rokan uskollinen toveri. Kirjassa kerrotaan ohimenevästi että Vanhala saa asemasodan aikana luodin kylkeensä ja joutuu sairauslomalle mutta hän palaa nopeasti takaisin[1] ja selviääkin sodasta, jota hän ei itsessäänkään ota mitenkään vakavasti. Esimerkiksi sodan päättyessä hän vain tokaisee: "Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Suomi."[2]
Vaikka Vanhala on usein hieman lapsellinen, hän kasvaa kirjan loppupuolella ja oppii vakavuutta vaarallisten tilanteiden edessä.
Vanhala on havainnoitsija ja hän on mukana romaanin joka luvussa. Hän näkee ja varsinkin kuulee kaiken. Hän hihittää kuunnellessaan Stalinin puheita äänilevyltä, ja vaikka hän ei ymmärrä itse puheesta mitään, hän tunnistaa siitä paatoksen ja onttouden. Humaltuneena Vanhala laulaa Punakaartin marssia, työväenlaulua vuodelta 1918, mutta tällä hän ei ota kantaa, vaan tällaiset laulut ovat hänen mielestään yksinkertaisesti vain hyviä. Vaikka Vanhala puhuu hämäläismurretta – milloin hän ei matki kirjakieltä tai jotakin muuta murretta –, romaanin kertoja ei paljasta hänen taustoistaan mitään. Teatteriohjaaja Mika Myllyaho päättelee kuitenkin Vanhalan olevan kotoisin suuresta perheestä ja olevan lapsijoukon keskimmäisiä, jolloin hän on joutunut olemaan paljon yksin. Vanhala ei itse soita sooloja, vaan komppaa muita ja nostaa näitä. Myllyahon mielestä Vanhalalla on ryhmässään erityistehtävä hengen ylläpitäjänä varsinkin, kun hän ei ole riidoissa kenenkään kanssa. [3]
Vanhala kohoaa asemasodan aikana sotamiehestä korpraaliksi ja vänrikki Jalovaara palkitsee hänet lopputaisteluissa "alikersantin natsalla".[4]
Vanhalalla on myös lempinimi ylen sankia priha (karjalaksi hyvin lihava nuorimies) jonka hänelle antoi petroskoilainen tyttö Vera. [5]
Väinö Linna ei itse nimennyt ketään tiettyä henkilöä Vanhalan esikuvaksi, mutta eräät tutkijat ovat päätelleet alikersantti Paavo Tanskin antaneen aineksia tämän hahmoon.[6] Punkalaitumelta kotoisin ollut Tanski oli vuonna 1920 syntyneen Linnan ikätoveri ja toimi hänen kanssaan varusmiesten kouluttajana Liperin Ylämyllyllä ennen jatkosotaa sekä kivääriryhmän johtajana Jalkaväkirykmentti 8:ssa hyökkäys- ja asemasodan aikana. Kesällä 1943 Linna ja Tanski komennettiin yhdessä koulutusaliupseereiksi kotirintamalle ensin Tammelan Mustialaan ja myöhemmin Miehikkälään. Sotien jälkeen Tanski toimi maanviljelijänä kotiseudullaan Punkalaitumella.[7]
Vanhala teatteri- ja elokuvasovituksissa
Vuoden 1955 Tuntemattomassa sotilaassa Vanhalana näyttelee Leo Riuttu, ja myöhemmin Pyynikin kesäteatterissa Ahti Kuoppala. Vuoden 1985 elokuvassa Vanhalana esiintyy Tero Niva, ja vuoden 2017 elokuvassa Vanhalaa esittää Hannes Suominen.
Lähteet
- Linna, Väinö: Tuntematon sotilas
Viitteet
- Linna, Väinö: Sotaromaani, s. 379. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2000. ISBN 978-951-0-41970-0.
- Tuntematon sotilas, 16. luku V
- Ilkka Malmberg: Tuntemattomat sotilaat, s. 103–106. Helsinki: Helsingin Sanomat, 2008. ISBN 978-952-5557-13-8.
- Tuntematon sotilas, 16. luku IV
- Tuntematon sotilas, 8. luku IV
- Olli Helen: Tunnetko Tuntemattoman?, s. 49. Tampere: Kustannus Oy Aamulehti, 2005. ISBN 952-5601-00-5.
- Pertti Virtaranta: Kynällä kylmällä, kädellä lämpimällä, s. 313 ja 320. Helsinki: Suomalaisen Kirhallisuuden Seura, 1993. ISBN 951-717-747-X.
Kirjallisuutta
- Malmberg, Ilkka: Tuntemattomat sotilaat. Helsinki: Helsingin Sanomat, 2007. ISBN 952-5557-04-9.