Vanha tulli- ja pakkahuone

Ruotsin valtakunnan kaupungeissa kannettiin keskiajalta lähtien meritullia. Aluksi tullin keräämistä varten rakennettiin pakkahuoneita, suuria varastotiloja, joihin laivojen lasti siirrettiin tarkastamista ja tullimaksun määräämistä varten. Vuonna 1636 otettiin käyttöön uusi eurooppalaisten esikuvien mukainen tullilainsäädäntö. Laivan saavuttua satamaan tullivirkamies arvioi sen lastin arvon, ja arvion perusteella tullikonttorissa laskettiin tullimaksu. Tullimaksun maksamisen jälkeen lasti purettiin ja siirrettiin pakkahuoneeseen jälkitarkastusta varten. Rakennuksista, joissa molemmat toiminnot sijaitsivat saman katon alla, alettiin käyttää kaksoisnimeä tulli- ja pakkahuone.[2]

Helsingin kaupungin pääsatama sijaitsi Ruotsin vallan aikana Aleksanterinkadun itäpäässä, nykyisen Meritullintorin kohdalla. Kaupungin meritullia kannettiin pitkään tilapäisrakennuksissa ja yksittäisissä huoneissa. Kun kaupunkia jälleenrakennettiin vuonna 1721 päättyneen Isonvihan tuhojen jälkeen, meritullinhoitaja Petter Wetter esitti yhdistetyn tulli- ja pakkahuoneen rakentamista. Ensimmäinen, puurakenteinen tulli- ja pakkahuone valmistui nykyisen rakennuksen länsipuolelle vuonna 1736. Tämä rakennus todettiin jo parissa vuosikymmenessä epätarkoituksenmukaiseksi ja huonosti rakennetuksi, ja sen tilalle valmistui vuosina 1757–1765 nykyinen kivinen tulli- ja pakkahuone.

Oli pitkälti Viaporin linnoituksen rakennustöiden ja niiden johtajan Augustin Ehrensvärdin ansiota, että Helsinki sai kivirakenteisen ja poikkeuksellisen edustavan tulli- ja pakkahuoneen. Ehrensvärdin alkuperäisiin suunnitelmiin kuului Helsingin kaupungin linnoittaminen rakentamalla sen ympärille bastioniketju, jonka osina toimisivat julkiset rakennukset. Tulli- ja pakkahuone oli ainoa tästä suunnitelmasta toteutunut osa. Se rakennettiin pääosin kruunun linnoitustöihin myöntämillä rahoilla. Se tehtiin tavanomaista jykevämmäksi ja sijoitettiin suunnitellun puolustusmuurin linjaan, ja siksi rakennus on yhä vinossa sitä ympäröivään kortteliverkkoon nähden. Rakennuspiirustusten tekijästä ei ole tietoa, mutta ne on todennäköisesti laatinut joku Viaporin linnoitusupseereista. Rakennustöiden urakoitsijaksi valittiin kaupungin ainoa rakennusmestari Samuel Berner. Bernerin kuoltua vuonna 1761 työt saattoivat päätökseen hänen seuraajansa, rakennusmestari Johan Christopher Hillert.[3] Helsingin kaupungin raati kokoontui rakennuksessa vuosina 1765–1804, sillä vanha raatihuone oli päässyt liian huonoon kuntoon, ja lopulta se purettiin. Tulli- ja pakkahuone vaurioitui pahoin vuoden 1808 suuressa tulipalossa.[4] Rakennus sai nykyisen ulkoasunsa vasta tämän jälkeen.

Alueella sijaitsi kaupungin tulli- ja pakkahuoneen kaksi eriaikaista rakennusta vuodesta 1736 lähtien 1800-luvun alkuun asti.

Vuonna 1854 valmistunut uusi tulli- ja pakkahuone sijaitsee vanhemman vieressä Aleksanterinkadulla.

Katajanokan tulli- ja pakkahuone valmistui vuonna 1901.

Tulli- ja pakkahuone kävi kasvaneen satamaliikenteen tarpeisiin liian pieneksi 1800-luvun loppupuolella.[5] Uusi tulli- ja pakkahuone rakennettiin vuosisadan puolessavälissä vanhan viereen, Meritullintorin kulmaan. Kolmas tulli- ja pakkahuone rakennettiin vuosina 1898–1901 Katajanokalle Gustaf Nyströmin suunnitelman pohjalta.[6]