Vanha Uppsala
Vanha Uppsala[1] (ruots. [- ɵpːˈsɑːla] (ohje), Gamla Uppsala, vanh. ja aik. suom. -Upsala) on pitäjä, entinen kunta ja entinen taajama sekä Uppsalan kaupungin entinen keskusta Uplannissa Keski-Ruotsissa. Se sijaitsee viisi kilometriä Uppsalan nykyisestä keskustasta pohjoiseen.
Vanhassa Uppsalassa on laaja tasanko, jossa on vanha kivikirkko ja kolme valtavaa hautakumpua kansainvaellusajalta (400–500-luvulta), jotka kuuluvat Ruotsin tunnetuimpiin muinaisjäännöksiin. Alueella sijaitsivat myös Moran kivet, jotka toimivat Ruotsin kuninkaiden kruunauspaikkana ainakin keskiajalla.
Vanha Uppsala oli etenkin ennen kristinuskoa merkittävä keskus, jonka kuuluisia pakanallisia juhlia Adam Bremeniläinen kuvasi vuonna 1070. Vanha Uppsala oli Ruotsin arkkipiispanistuimena vuodesta 1164 vuoteen 1273, jolloin arkkipiispainistuin siirrettiin Östra Arosiin, josta myöhemmin tuli nykyinen Uppsala.
Kuningaskummut
Kolmea Vanhan Uppsalan suurta 400–500-luvuille ajoitettua vierekkäistä hautakumpua kutsutaan kuningaskummuiksi. Niitä pidetään Ruotsin vanhimpana kansallisena symbolina, ja niillä on jopa kuvitettu Ruotsin kansallisidentiteetistä kertovien kirjojen kansia.
Kumpujen uskottiin pitkään sisältävän myyttisten ensimmäisten Ynglinga-kuninkaiden jäännökset, kuten Yngligatal-runon perusteella on päätelty. Tulkintaa ei nykyisin pidetä uskottavana, ja uudemman tutkimuksen mukaan ainakin yhteen kumpuun onkin haudattu nainen tai nainen ja nuori mies.
Kirkko
Ruotsin arkkipiispanistuimena vuoteen 1273 asti toiminutta vanhan Uppsalan kirkkoa alettiin rakentaa luultavasti jo 1000-luvulla, mutta se saatiin valmiiksi 1100-luvulla. Kivikirkkoa saattaa olla edeltänyt puukirkko ja mahdollisesti paikalla on aiemmin sijainnut pakanallinen temppeli. Vuoden 1240 tulipalon jälkeen osa kirkosta hävitettiin, mutta kuisti ja sakaristo lisättiin. Holvi ja liitumaalaukset tehtiin 1400-luvulla. Kirkon puuveistoksiin kuuluvat krusifiksit 1100-, 1200- ja 1400-luvuilta.
Pitäjä ja taajama
Gamla Uppsalan maalaiskunta liitettiin Uppsalan kaupunkiin vuonna 1947. Gamla Uppsala on myös entinen taajama, joka on sittemmin kasvanut yhteen muun Uppsalan taajaman kanssa.
Väestönkehitys
Lähteet
- Hakulinen Kerkko, Paikkala Sirkka: ”Taulukko 1”, Pariisista Papukaijannokkaan, s. 200. Eksonyymit (suomenkieliset nimet). Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7.
- Befolkning i tätorter 1960-2010 (XLS) 29.5.2012. Statistiska centralbyrån. Viitattu 12.12.2012. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
- Riksantikvarieämbetet: Gamla Uppsalas historia (Arkistoitu – Internet Archive)