Vanamo

Vanamo (Linnaea borealis) on pieni, ainavihanta varpu. Se on vanamoiden (Linnaea) suvun ainoa laji. Aikaisemmin vanamo luokiteltiin kuuluvan kuusamakasveihin (Caprifoliaceae).[1] Vanamo oli Carl von Linnén lempikasvi, joten hän antoi kasvin suvuksi omasta sukunimestään muokatun nimen. Lajinimi borealis merkitsee pohjoista.[2]

Vanamo
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Dipsacales
Heimo: Vanamokasvit Linnaeaceae
Suku: Vanamot Linnaea
Laji: borealis
Kaksiosainen nimi

Linnaea borealis
L.
Alalajit
  • Linnaea borealis subsp. borealis
  • Linnaea borealis subsp. americana
  • Linnaea borealis subsp. longiflora
Katso myös

  Vanamo Wikispeciesissä
  Vanamo Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

Rentokasvuinen vanamo kasvaa 0,5–1 metriä pitkäksi, joskus jopa pidemmäksi. Vanamon ohut varsi suikertaa usein sammalen pinnalla. Lehdet ovat pyöreähköt ja kasvavat kaksittain, ne talvehtivat kaksi vuotta ja kuolevat kolmantena. Hentoinen kukkavarsi nousee noin viiden sentin korkeuteen, ja siinä on kaksi vaaleanpunertavaa kellomaista kukkaa, jotka tuoksuvat varsinkin yöaikaan. Vanamo kukkii kesä-heinäkuussa.[1][3]

Levinneisyys

Vanamo kasvaa kylmässä ilmastossa ja sitä löydetään Pohjois-Amerikan pohjoisosista, Pohjois-Aasiasta ja Pohjois-Euroopasta.[2] Se on yleinen koko Suomessa.[4]

Elinympäristö

Vanamo on runsaimmillaan satavuotiaassa metsässä. Se viihtyy erityisesti mustikkatyyppiin kuuluvissa kuivissa ja tuoreissa kangasmetsissä. Sitä tapaa myös hakkuilta ja tienvarsilta. 1900-luvun puolivälissä vanamo kuului Suomen kahdenkymmenen yleisimmän kasvin joukkoon, mutta lajin määrä on 2000-luvun alkuun mennessä pudonnut puoleen. Tämä johtuu vanhojen metsien vähenemisestä.[1][3]

Käyttö

Vanamo on vanha rohdoskasvi, jota on käytetty esimerkiksi Venäjällä hermosto- ja selkävaivoihin. Vanamoista tehdyn uutteen on uskottu myös auttavan rakkausasioissa. Kaunis, hento ulkonäkö ja kukan hyvä tuoksu on tuonut vanamon myös kaunokirjallisuuteen. Esimerkiksi runoilija Eino Leino kirjoittaa vanamosta runossaan Nocturne.[1] Teeksi keitettynä tai maitoon survottuna vanamon sanotaan tehonneen ripuliin.[5]

Kasviokuvia
  • Nordens Flora
    Nordens Flora
  • Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz 1885
    Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz 1885

Lähteet
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Vanha-Majamaa, Ilkka: Vanamo. Teoksessa Kasvit II. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 231.

Viitteet
  1. Vanha-Majamaa 2008, s. 231.
  2. Anderberg, Arne: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 16.6.2009. (ruotsiksi)
  3. Retkeilykasvio 1998, s. 340.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2008: kartat (Hakuavain: vanamo) Kasviatlas 2008. 2008. Helsinki: Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 16.6.2009. [vanhentunut linkki]
  5. Kurtto, Arto ym.: Suomalaisen luonto-opas. Yli 500 Suomen luonnon kasvia ja eläintä, s. 114-115. Tammi, 1996. ISBN 951-30-6601-0.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.