Valveuni

Valveuni on poikkeava tajunnantila, jossa ihminen on unen ja valveen rajamailla ja kokee hallusinaatioita.

Valveunessa ihminen voi esimerkiksi nähdä kuolleita sukulaisiaan, hirviöitä, enkeleitä tai avaruusolentoja. Hän voi myös aistia ääniä, hajuja tai kosketuksia.[1]

Valveunen aikana nähdyt hallusinaatiot ovat joskus liikkumattomia, joskus liikkuvia lyhyitä katkelmia tai pitkiä narratiiveja kuten REM-unet. Kuvia saattaa joskus seurata kellumisen tunne.[2]

Joskus valveunen yhteydessä esiintyy unihalvaus, jolloin henkilö ei pysty liikkumaan eikä liikuttamaan muuta kuin korkeintaan silmiään.[1]

Uneen vaivuttaessa koettavia hallusinaatioita kutsutaan hypnagogisiksi ja unesta herätessä koettavia hallusinaatioita hypnopompisiksi.[1]

Valveunihallusinaatioita on kokenut noin joka neljäs ihminen.[2]

Juuri ennen nukahtamista koetussa valveunessa eli hypnagogiassa ihminen ei ole enää täysin hereillä mutta ei vielä nukahtanutkaan. Hän on hetken aikaa tietoisen ja tiedostamattoman rajamailla, jossa todellisuus on yhä läsnä mutta arjen logiikka ei enää päde. Hän on samanaikaisesti unessa ja kuitenkin tietoinen todellisuudesta.[3]

Henkilö pystyy hallitsemaan valveuntaan jonkin verran ja toteuttamaan siinä ajatuksiaan ja halujaan. Mieluisimpia valveunia ovat niitä kokeneiden mukaan unet lentämisestä ja seksin harrastamisesta. Jotkut valveunia näkevät suunnittelevat etukäteen asioita, joita he haluavat valveunessaan tehdä. Suosituimpia suunniteltuja valveunessa mahdollisia mutta normaalielämässä mahdottomia asioita ovat esimerkiksi lentäminen, jonain toisena oleminen, taikominen, veden alla hengittäminen, eläinten kanssa puhuminen ja aikamatkustus.[4]

Aivoissa voidaan valveunen aikana havaita poikkeuksellisesti samanaikaisesti sekä alfa-aaltoja, jotka liittyvät tilaan, jossa ihminen on hyvin rentoutunut mutta hereillä, että theta-aaltoja, joita esiintyy REM-unen aikana. Valveunta näkevä voi saada samankaltaisia luovia ideoita kuin REM-unen aikana saadaan, kun aivot käsittelevät muistoja, ajatuksia ja tunteita. Mielen vapaata liikkumista edesauttaa myös otsalohkon aktiivisuuden väheneminen, sillä otsalohko vastaa suunnittelusta, päätöksenteosta ja sosiaalisesta kontrollista.[3]

Keksijä Thomas Edison ja taiteilija Salvador Dalí ovat kertomansa mukaan saaneet paljon ideoita valveuniensa aikana. Kirjailija Mary Shelley sanoi luoneensa Frankensteinin hirviön valveunessaan, ja kemisti Friedrich August Kekulé von Stradonitz oivalsi bentseenin rakenteen valveunensa aikana.[2]

Psykologit ja filosofit pohtivat jo 1800-luvulla valveunia luovuuden lähteenä. Valveunien tieteellinen tutkimus alkoi 1900-luvun loppupuolella. Uraauurtavan tutkimuksen aiheesta julkaisi psykologi Andreas Mavromatis vuonna 1983.[2]

Syvä meditaatio ja jotkin hallusinogeenit saattavat tuottaa valveunen kaltaisia näkyjä ja tuntemuksia sekä aivoaaltoja.[2]

Ufosieppauskokemuksia on joskus selitetty valveunista johtuviksi.[5]