Suomen valtioneuvosto

Valtioneuvosto (kansanomaisesti hallitus, ruots. statsrådet) on Suomen ylintä toimeenpanovaltaa käyttävä elin. Se käsittää pääministerin ja ministerien muodostaman hallintovallan keskittymän ja laajemmassa merkityksessä sillä tarkoitetaan valtioneuvoston yleisistunnon ja ministeriöiden muodostamaa hallitus- ja hallintoasioiden päätöksentekoelintä. Toimeenpanovalta kuuluu perustuslain mukaan valtioneuvostolle, toisin sanoen se panee eduskunnan ja tasavallan presidentin päätökset täytäntöön ja antaa asetuksia. Valtioneuvostolla on oikeus antaa asetuksia laissa säädetyissä asioissa.

Valtioneuvoston logo.
Suomen poliittinen järjestelmä

Osa politiikan artikkelisarjaa:
Suomen politiikka


  

Parlamentarismin periaatteen mukaisesti valtioneuvoston on nautittava eduskunnan luottamusta (PeL 3 §). Valtioneuvosto antaa yhdessä presidentin kanssa esitykset eduskunnalle (hallituksen esitys). Hallituksen istunnosta käytetään nimitystä presidentin esittely.

Joulukuun 10. päivästä 2019 alkaen valtioneuvoston on muodostanut Marinin hallitus, jonka pääministerinä toimii Sanna Marin.

Nimitystä valtioneuvosto on käytetty vuoden 1918 lopusta, Ingmanin I hallituksen muodostamisesta lähtien. Sitä ennen Suomen hallituksista käytettiin nimitystä senaatti.

Koostumus

Valtioneuvostoa johtaa pääministeri, hänen apunaan on valtioneuvoston kanslia, yksi kahdestatoista ministeriöstä, joka vastaa pääministerin johdolla hallitusohjelman toimeenpanon valvonnasta ja avustaa pääministeriä valtioneuvoston johtamisessa. Valtioneuvoston kanslia vastaa Suomen EU-politiikan yhteensovittamisesta ja käsittelee EU:n kehittämistä. Valtioneuvoston kanslia turvaa kaikissa olosuhteissa pääministerin ja hallituksen toimintaedellytykset.

Presidentti nimittää ministerit pääministerin esityksestä. Ministeriksi nimitettävien on oltava lain mukaan ”rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja” Suomen kansalaisia. Ministerien ei tarvitse olla kansanedustajia. Ministerit ovat virkatoimistaan vastuullisia eduskunnalle, ministerien ja koko hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta.

Suomessa on nykyisin 12 ministeriötä.[1] Ne vastaavat toimialallaan lainsäädännön valmistelusta ja valtioneuvostossa päätettävien asioiden valmistelusta.

Valtioneuvostossa voi olla myös enemmän ministereitä kuin ministeriöitä on. Osin tämä johtuu tehtävien jakamisesta ja osin salkuttomista ministereistä, joita nimitetään valtatasapainon takia.

Ministerivaliokunnat

Valtioneuvostossa on asioiden valmistelua varten neljä pysyvää, lakimääräistä valiokuntaa. Jokaisen valiokunnan puheenjohtajana toimii pääministeri.

Koko itsenäisyyden ajan ovat toimineet ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta sekä raha-asiainvaliokunta. Monissa toisen maailmansodan jälkeisissä hallituksissa asetettu talouspoliittinen ministerivaliokunta vakinaistettiin vuonna 1977. Suomen liityttyä Euroopan unionin jäseneksi on edellisten lisäksi asetettu EU-ministerivaliokunta.

Valtioneuvoston yleisistunnossa käsiteltävien asioiden valmistelua varten voidaan tarvittaessa asettaa muitakin ministerivaliokuntia, joiden jäsenet määrää pääministeri.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan jäseninä ovat pääministerin lisäksi ulkoministeri ja puolustusministeri sekä kolme muuta, pääministerin määräämää ministeriä. Valiokunta käsittelee tärkeät ulko- ja turvallisuuspoliittiset ja muut Suomen ulkovaltasuhteisiin liittyvät kysymykset. Tällaisia ovat esimerkiksi ulkoasiainhallinnon korkeiden virkamiesten nimitykset, ulkopoliittiset puheet ja lausunnot sekä valtiovierailuja ja kansainvälisiä järjestöjä ja konferensseja koskevat asiat.

Raha-asiainvaliokunnan jäseninä ovat lain mukaan pääministeri, valtiovarainministeri ja vaihtuvana jäsenenä se ministeri, jonka hallinnonalaan käsiteltävä asia kuuluu. Edellisten lisäksi valiokuntaan kuuluu yksi pääministerin määräämä ministeri. Valiokunnan tärkeimpänä tehtävänä on valmistella taloudellisesti erityisen merkittävät asiat, nimenomaan sellaiset, jotka kuuluvat ministeriöiden päätösvaltaan ja joissa valiokunnan käsittely siten edeltää ministeriöissä tapahtuvaa lopullista käsittelyä. Valiokunnalla on eräänlainen veto-oikeus, koska ministeriö ei voi tehdä päätöstä, joka aiheuttaisi suuremman menon kuin valiokunnan hyväksymä päätösehdotus. Ellei valiokunta yhdy ministeriön aikomaan ratkaisuun eikä ministeriö siitä luovu, asia on alistettava koko valtioneuvoston ratkaistavaksi. Sekä ulko- ja turvallisuuspoliittiseen valiokuntaan että raha-asiainvaliokuntaan voidaan tarvittaessa määrätä lisäjäseniä.

Enintään yhdeksänjäsenisen talouspoliittisen ministerivaliokunnan tehtävänä on muiden muassa kokonaistaloudellista kehitystä ja yleisiä talouspoliittisia toimia koskevien asioiden sekä julkisen talouden kehityksen pääsuuntaviivojen käsittely. Keskeisen toimialansa vuoksi se on eräänlainen valtioneuvoston yleinen työvaliokunta.

EU-ministerivaliokunta on Suomen suhteita unioniin keskeisesti koordinoiva ja hallituksen kannanottoja valmisteleva työryhmä. Puheenjohtajana pääministeri voi tuoda sinne haluamansa asian, samoin ministeri omaan toimialaansa kuuluvan asian. Suureksi osaksi valiokunnan käsittelemät asiat tulevat kuitenkin ministeriöiden kansliapäälliköiden kautta.[2]

Valtioneuvoston jäsenten palkkiot ja etuudet

Palkkiot

Valtioneuvoston jäsenille maksetaan tehtävän asianmukaisen hoitamisen vaatima palkkio. Palkkio vastaa suuruudeltaan eduskunnan varapuhemiehelle maksettavaa palkkiota vähennettynä viidellä prosentilla. Vuonna 2019 palkkion suuruus on 9 287,91 euroa kuukaudessa. Pääministerin palkkio vastaa puhemiehen palkkiota vähennettynä viidellä prosentilla ja on 11 142,33 euroa kuukaudessa. Palkkio on veronalaista tuloa.

Kansanedustajana toimivalle ministerille maksetaan ministerin palkkion lisäksi kansanedustajan palkkiota ja kulukorvausta. Eduskunta kuitenkin pidättää ministeriksi valitulta kansanedustajalta puolet kansanedustajan palkkiosta ja kulukorvauksesta.[3]

Lomat

Valtioneuvoston jäsenellä on kalenterivuosittain oikeus vuosilomaan rinnastettavaan 30 päivän vapaaseen, jonka sijoittumisesta päättää valtioneuvoston yleisistunto. Jos valtioneuvoston jäsen ei voi pitää vapaataan, se korvataan hänelle rahamääräisenä.[4] Valtioneuvoston jäsenelle maksetaan myös lomarahaa.[5]

Kuljetus- ja turvallisuuspalvelut

Valtioneuvoston jäsenen virka-autopalvelusta sekä kuljetus- ja turvallisuusjärjestelyistä määrätään valtioneuvoston kanslian päätöksellä.[4]

Kulukorvaukset

Valtioneuvoston jäsenelle korvataan tehtävien hoitamisesta aiheutuneet ylimääräiset kohtuulliset kustannukset valtioneuvoston kanslian päätöksellä.[4]

Matkustusoikeus ja matkakorvaukset

Valtioneuvoston jäsenen tehtävään liittyy oikeus maksuttomaan matkustamiseen. Tämä ei ole veronalaista tuloa.[6] Valtioneuvoston jäsenten virkamatkat korvataan samankaltaisella tavalla kuin valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta on sovittu.[4]

Oikeuskanslerinvirasto

Valtioneuvoston yhteydessä toimiva oikeuskansleri ja oikeuskanslerinvirasto valvoo valtioneuvoston, sen jäsenten ja presidentin päätösten ja toimenpiteiden lainmukaisuutta. Valtioneuvoston toiminnan laillisuusvalvonta suoritetaan ensisijaisesti tarkastamalla yleisistuntojen ja tasavallan presidentin istuntojen esittelylistat ennakolta siten, että havaitut virheet voidaan korjata. Vuonna 2003 tarkastettiin noin 2 300 lista-asiaa.

Suomen hallitukset

Hallitusten keskimääräinen ikä on 513 vrk (1. toukokuuta 2023).

Taulukossa muoto on jokin seuraavista:

e.=enemmistöhallitus
v.=vähemmistöhallitus
vm.=virkamieshallitus
Hallitus[7] Muoto[7] Hallitus-
puolueiden
kansan-
edustajien
lukumäärä[7]
Hallituspuolueet (alussa)
(< = liittyi, > = poistui)[7]
Vallassa[7]
Ajankohta Vrk
1. Svinhufvud I e. 103 NSP, RKP, SP, ML 27.11.1917–27.5.1918 181
2. Paasikivi I e. 103 NSP, RKP, SP, ML 27.5.1918–27.11.1918 184
3. Ingman I v.[Huom 1] 77 Kok., RKP, Ed. 27.11.1918–17.4.1919 141
4. K. Castrén v. 90 Ed., RKP, ML 17.4.1919–15.8.1919 120
5. Vennola I v. 68 Ed., ML 15.8.1919–15.3.1920 213
6. Erich e. 118 Kok., Ed., RKP, ML 15.3.1920–9.4.1921 390
7. Vennola II v. 68 Ed., ML 9.4.1921–2.6.1922 419
8. Cajander I vm. virkamieshallitus 2.6.1922–14.11.1922 165
9. Kallio I v. 60 Ed., ML 14.11.1922–18.1.1924 430
10. Cajander II vm. virkamieshallitus 18.1.1924–31.5.1924 134
11. Ingman II e. 122 Kok., Ed., RKP, ML 31.5.1924–31.3.1925 304
12. Tulenheimo v. 82 Kok., ML 31.3.1925–31.12.1925 275
13. Kallio II v. 82 ML, Kok. 31.12.1925–13.12.1926 347
14. Tanner v. 60 SDP 13.12.1926–17.12.1927 369
15. Sunila I v. 52 ML 17.12.1927–22.12.1928 371
16. Mantere v. 10 Ed. 22.12.1928–16.8.1929 237
17. Kallio III v. 60 ML 16.8.1929–4.7.1930 322
18. Svinhufvud II e. 132 Kok., ML, RKP, Ed. 4.7.1930–21.3.1931 260
19. Sunila II e. 132 ML, Kok., Ed., RKP 21.3.1931–14.12.1932 634
20. Kivimäki v. 85 ML, Ed., RKP 14.12.1932–7.10.1936 1393
21. Kallio IV v. 60 ML, Ed. 7.10.1936–12.3.1937 156
22. Cajander III e. 164 Ed., SDP, ML, RKP 12.3.1937–1.12.1939 994
23. Ryti I e. 165 SDP, ML, RKP, Ed. 1.12.1939–27.3.1940 117
24. Ryti II e. 190 SDP, ML, Kok., RKP, Ed. 27.3.1940-4.1.1941 283
25. Rangell e. 198 < 200 ML, Kok., Ed., SDP, RKP, IKL 4.1.1941–5.3.1943 790
26. Linkomies e. 190 Kok., Ed.,ML, SDP, RKP 5.3.1943–8.8.1944 522
27. Hackzell e. 190 SDP, ML, Kok., RKP, Ed. 8.8.1944– 21.9.1944 44
28. U. Castrén e. 190 Kok., SDP, ML, Ed., RKP 21.9.1944–17.11.1944 57
29. Paasikivi II e. 165 SDP, ML, Ed., RKP, SKDL 17.11.1944–17.4.1945 151
30. Paasikivi III e. 171 SDP, SKDL, ML, Ed., RKP 17.4.1945–26.3.1946 343
31. Pekkala e. 162 SKDL, SDP, ML, RKP 26.3.1946–29.7.1948 856
32. Fagerholm I v. 54 SDP 29.7.1948–17.3.1950 596
33. Kekkonen I v. 75 ML, Ed., RKP 17.3.1950–17.1.1951 306
34. Kekkonen II e. 129 ML, SDP, RKP, Ed. 17.1.1951–20.9.1951 246
35. Kekkonen III e. 119 ML, SDP, RKP 20.9.1951–9.7.1953 658
36. Kekkonen IV v. 66 ML, RKP 9.7.1953–17.11.1953 131
37. Tuomioja vm.[Huom 2] virkamieshallitus 17.11.1953–5.5.1954 169
38. Törngren e. 120 RKP, SDP, ML 5.5.1954–20.10.1954 168
39. Kekkonen V e. 107 ML, SDP 20.10.1954–3.3.1956 500
40. Fagerholm II e. 120 SDP, ML, RKP 3.3.1956–27.5.1957 450
41. Sukselainen I v. 79 ML, RKP, TPSL, KP 27.5.1957–29.11.1957 186
42. von Fieandt vm. virkamieshallitus 29.11.1957–26.4.1958 148
43. Kuuskoski vm. virkamieshallitus 26.4.1958–29.8.1958 125
44. Fagerholm III e. 152 SDP, ML, Kok., KP, RKP 29.8.1958–13.1.1959 137
45. Sukselainen II v. 62 ML, RKP 13.1.1959–14.7.1961 913
46. Miettunen I v. 48 ML 14.7.1961–13.4.1962 273
47. Karjalainen I e. 114 ML, TPSL, RKP, Kok., KP 13.4.1962–18.12.1963 614
48. Lehto vm. virkamieshallitus 18.12.1963–12.9.1964 269
49. Virolainen e. 112 Kesk., Kok., RKP, KP 12.9.1964–27.5.1966 622
50. Paasio I e. 152 SDP, Kesk., SKDL, TPSL 27.5.1966–22.3.1968 665
51. Koivisto I e. 164 SDP, Kesk., RKP, SKDL, TPSL 22.3.1968–14.5.1970 783
52. Aura I vm. virkamieshallitus 14.5.1970–15.7.1970 62
53. Karjalainen II e. 144 Kesk., SDP, RKP, LKP, SKDL 15.7.1970–29.10.1971 471
54. Aura II vm. virkamieshallitus 29.10.1971–23.2.1972 117
55. Paasio II v. 55 SDP 23.2.1972–4.9.1972 194
56. Sorsa I e. 109 SDP, Kesk., RKP, LKP 4.9.1972–13.6.1975 1012
57. Liinamaa vm. virkamieshallitus 13.6.1975–30.11.1975 170
58. Miettunen II e. 152 SDP, Kesk., SKDL, RKP, LKP 30.11.1975–29.9.1976 304
59. Miettunen III v. 58 Kesk., RKP, LKP 29.9.1976–15.5.1977 228
60. Sorsa II e. 152 SDP, Kesk., RKP, LKP, SKDL 15.5.1977–26.5.1979 741
61. Koivisto II e. 133 SDP, Kesk., RKP, SKDL 26.5.1979–19.2.1982 1000
62. Sorsa III e. 133 >< 102 SDP, Kesk., RKP, > SKDL, < LKP 19.2.1982–6.5.1983 441
63. Sorsa IV e. 123 SDP, Kesk., RKP, SMP 6.5.1983–30.4.1987 1455
64. Holkeri e. 131 > 122 Kok., SDP, RKP, > SMP 30.4.1987–26.4.1991 1457
65. Aho e. 115 > 107 Kesk., Kok., RKP, > SKL 26.4.1991–13.4.1995 1448
66. Lipponen I e. 145 SDP, Kok., Vas., Vihr., RKP 13.4.1995–15.4.1999 1463
67. Lipponen II e. 140 > 129 SDP, Kok., Vas., RKP, > Vihr. 15.4.1999–17.4.2003 1463
68. Jäätteenmäki e. 117 Kesk., SDP, RKP 17.4.2003–24.6.2003 68
69. Vanhanen I e. 117 Kesk., SDP, RKP 24.6.2003–19.4.2007 1395
70. Vanhanen II e. 126 Kesk., Kok., Vihr., RKP 19.4.2007–22.6.2010 1160
71. Kiviniemi e. 126 Kesk., Kok., Vihr., RKP 22.6.2010–22.6.2011 365
72. Katainen e. 128 > 126 > 112 Kok., SDP, Vihr., RKP, KD, > vr, > Vas. 22.6.2011–24.6.2014 1098
73. Stubb e. 112 > 102 Kok., SDP, RKP, KD, > Vihr. 24.6.2014–29.5.2015 339
74. Sipilä e. 124 > 123 >
< 106 > 105 > 103
Kesk., Kok., > PS, < Sin., > TL > Liik. 29.5.2015–6.6.2019 1469
75. Rinne e. 117 SDP, Kesk., Vihr., Vas., RKP 6.6.2019–10.12.2019 187
76. Marin e. 117 SDP, Kesk., Vihr., Vas., RKP 10.12.2019– 1238

Huomautukset

  1. Ingmanin hallitus oli käytännössä enemmistöhallitus johtuen sisällissodan aiheuttamasta ”tynkäeduskunnasta”, jossa oli (enimmilläänkin) vain 111 kansanedustajaa.
  2. Vaikka kyseessä oli virkamieshallitus, oli useilla hallituksen ministereillä vahvat suhteet eduskuntapuolueisiin, kuten pääministeri Tuomiojalla (hänen puolueensa ei kuitenkaan tuolloin ollut eduskunnassa). Hallituksen aktiivisena tukena katsotaankin olleen ainakin 53 kansanedustajaa.

Lähteet

  1. Laki valtioneuvostosta 1 §
  2. Jaakko Nousiainen: Suomen poliittinen järjestelmä (10., uudistettu painos), s. 228–229. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22759-5.
  3. Ministerien palkkiot ja sidonnaisuudet Valtioneuvosto. Viitattu 20.3.2019. [vanhentunut linkki]
  4. Laki valtioneuvoston jäsenille maksettavista palkkioista ja korvauksista 8.12.2006/1096
  5. HE 93/2006. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi valtioneuvoston jäsenille maksettavista palkkioista ja korvauksista sekä tuloverolain 70 §:n muuttamisesta, kohta 3, otsikko "Lomaan rinnastettava vapaa".
  6. Tuloverolaki 70 § 3 mom
  7. Hallitukset aikajärjestyksessä Valtioneuvosto. Huom! Valtioneuvoston luettelon maininta hallituspäivistä ilmoittaa, kuinka monena päivänä hallitus on toiminut, jolloin hallituksen vaihdospäivä lasketaan mukaan sekä edellisen hallituksen että uuden hallituksen toimikauteen. Valtioneuvoston luettelo ei siis kerro kuinka monta päivää eli ei kestoaikaa toisin kuin Wikipedian luettelo.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.