Valter Nyström (jääkäri)

Nyströmin äiti oli Emilia Fredrika Nyström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Sigrid Irene Åströmin kanssa, josta hän erosi vuonna 1926 ja avioitui uudelleen vuonna 1927 Maria Wolotisen kanssa. Hän kävi kansakoulua ja kolme luokkaa Helsingin ruotsalaista yhteiskoulua sekä suoritti yksityisesti kuudennen luokan Nya svenska läroverket i Helsingfors-nimisessä oppilaitoksessa vuonna 1921. Hän suoritti taktiikan soveltamiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1926.[1][2]

Nyström saavutti yleisurheilussa viisi SM-mitalia. Hän oli SM-kilpailuissa 800 metrin juoksussa kolmas 1915, 1 500 metrin juoksussa toinen vuosina 1914 ja 1915 ja kolmas vuonna 1913 sekä 5 000 metrin juoksussa kolmas vuonna 1913.[3]

Jääkäripataljoona 27:n 3. komppania.

Nyström liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 9. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Nyström astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 13. huhtikuuta 1918 pataljoonan 2. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja Kämärällä sekä Viipurissa, missä hän haavoittui pahasti 26. huhtikuuta 1918.[1][2]

Nyström palveli sisällissodan jälkeen nuorempana upseerina Kaartin jääkäripataljoonan 2. komppaniassa. Kaartista hänet siirrettiin 10. joulukuuta 1918 nuoremmaksi upseeriksi Suomen valkoisen kaartin 2. komppaniaan. Valkoisessa kaartissa hän hoiti useita kertoja komppanianpäällikön tehtäviä eri komppanioissa. Nyström erosi armeijasta 27. heinäkuuta 1922. Armeijan jälkeen hän astui Suojeluskuntajärjestön palvelukseen 1. tammikuuta 1924 ja hänet sijoitettiin Uudenmaan eteläisen suojeluskuntapiirin (Nylands södra skyddskärsdistrikt) III alueen päälliköksi. Suojeluskunnista hän erosi 1. kesäkuuta 1927, jonka jälkeen hän toimi liikemiehenä Helsingissä. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 31. toukokuuta 1917 Varavääpeli 11. helmikuuta 1918 Vänrikki 27. toukokuuta 1918 Luutnantti 31. heinäkuuta 1919 Kapteeni 16. toukokuuta 1922		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Jääkärimerkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.