Valotehofunktio
Valotehofunktio tai valon tehojakauma kuvaa keskimääräisen ihmisen silmän valoherkkyyttä aallonpituuden funktiona.
Vuonna 1924 CIE määritteli valotehofunktion fotooppiselle näölle ja vuonna 1951 skotooppiselle eli hämäränäölle. Funktiot perustuvat koehenkilöille tehtyihin mittauksiin. CIE valotehofunktio on värinsovitusfunktio CIE 1931 XYZ -väriavaruudessa.[1]
Testimetodit
Valotehofunktio määriteltiin neljästä eri tutkimuksesta saadusta datasta. Mahdollisia testimetodeja oli kaksi: kirkkauden sovitus ja välkkyfotometria. [2]
Kirkkaussovituksessa koehenkilö katsoo kahtia jaettua kenttää, joista toisessa on esimerkiksi valkoinen referenssivalo ja toisessa punainen sovitettava valo. Koehenkilön on punaisen valon kirkkautta säätämällä sovitettava kirkkaus vastaamaan valkoisen kentän valoa.
Välkkyfotometriamenetelmällä koehenkilö katsoo kahtia jaettua kenttää, joiden valot välkkyvät jollain nopeudella, esimerkiksi 17 Hz. Koehenkilön tehtävä on säätää sovitettavan valon kirkkautta, kunnes välkkymistä ei enää huomaa.
Testisovituksia tehdään riittävä määrä kattaen kaikki valon aallonpituudet.
Lähteet
- Measuring Spectral Sensitivity yorku.ca. Viitattu 4.7.2013. (englanniksi)
Viitteet
- Fairchild, Mark, D. (1997). Color Appearance Models. Addison-Wesley Longman, Inc., England.
- Robert M. Boynton: History and current status of a physiologically based system of photometry and colorimetry. Optical Society of America, Elokuu 1996, 13. vsk, nro 8, s. 1609-1619. (englanniksi)